Kajaanin varhaiskasvatuksen kehittämiskuulumisia

Joulu lähestyy ja samalla tietysti syyskausi lähenee loppuaan. Kajaanissa Vasu17 -hanke ja kehittämistyö etenee suunnitellusti ja koko ajan on suunta vahvasti eteenpäin!

Kajaanin varhaiskasvatuksessa on jo muutaman vuoden ajan ollut eriaiheisia pilottiryhmiä ja kokemukset niistä on ollut erittäin hyviä. Pilotoinnissa keskeistä on se, että muutamat ryhmät kokeilevat uusia juttuja ja kuvaan kuuluu myös se, että kaikki kokeilut eivät ole niin onnistuneita kuin toiset. Pilotoinnin jälkeen hyvät ja toimivat ratkaisut pyritään sitten levittämään koko Kajaanin varhaiskasvatuksen ja tietysti erilaisten some-kanavien kautta myös valtakunnallisesti hyödynnettäviksi! Erityisen positiiviseksi kokemukseksi Kajaanissa on noussut tiivis yhteistyö eri pilottiryhmien välillä.

Kajaanissa on tällä hetkellä pilottiporukat aiheista: leikki, pedagoginen dokumentointi, alle 3v. tvt, 3-5v. tvt, esiopetuksen tvt ja vuorohoito. Eri aiheiden ryhmät kokoontuvat noin kerran kuukaudessa juttelemaan kokemuksistaan ja jakamaan tietoa ja tukemaan toisiaan kehittämistyössä. Kaikilla tvt-ryhmillä on joko menossa tai suunnitelmissa myös yhteinen tvt:aa hyödyntävä projekti.

Alle 3v. ryhmät ovat tehneet yhteistyössä joulukalenterin, jossa kalenterin luukut ovat QR-koodeja ja niiden takaa löytyy aina joku jouluinen tehtävä, tarina, laulu tai runo. Käytännössä tämä toteutettiin niin, että jokainen kolmesta päiväkodista teki kolme luukkua, jotka jaettiin toisille, eli kaikilla oli sen jälkeen yhdeksän luukkua valmiina. Kuusi luukkua ryhmät suunnittelivat vielä omalle ryhmälleen sopiviksi. Olemme kaikissa näissä pienten ryhmissä kokeilleetkin jo lasten kanssa QR-koodien lukemista ja hyvinhän se pieniltäkin sujuu! J

3-5 –vuotiaiden ryhmässä tehdään toisille ryhmille kukin vuorollaan uutisia. Uutisissa on tähän mennessä ollut kuulumisia omasta ryhmästä, haastatteluja, säätiedotuksia jne. Uutisista ilmoitetaan toisille ryhmille soittamalla FaceTime-puhelu. Varsinaiset uutiset löytyvät yhteiseltä Drive-tililtä. Uutisia tehdessä karttuu  tvt-taitojen lisäksi liittää myös mediakasvatukseen liittyvät taidot, kun lapset pääsevät itse toteuttamaan ja ideoimaan omien uutistensa sisältöjä.

Esikoululaisten tvt-projekti toteutetaan vasta keväällä, mutta suunnitelmat on jo käynnissä täydellä teholla! Kajaanissa on kahtena edellisenä keväänä toteutettu esikoululaisten pilottiryhmien kanssa yhteinen projekti ja kokemukset on niistä olleet niin hyviä, että jatkamme samalla linjalla edelleen. Esikoululaisilla on jo perinteeksi muodostuneena ollut projekteissa yhteiset kohtaamiset ryhmien kesken ja jonkinlainen seikkailu ja samaan suuntaan mennään yös ensi keväänä. Tästä eskarilaisten projektista tarkempia paljastuksia ensi vuoden puolella. Viime vuosina toteutetuista Raksa- ja Patsasteluprojekteista voi kiinnostuneet lukea enemmän Facebookista Esiopetuksen pilottipäiväkodit sivuilta.

Leikkipilottiryhmillä painopistealue on tietysti leikki ja leikkiasioiden miettiminen ryhmässä. Kaikilla leikkipilottiryhmillä leikin asema päivän toiminnoissa on entisestään noussut arvoiselleen paikalle uuden varhaiskasvatussuunitelman mukaisesti. Leikkipuhe on kaikissa ryhmissä myös lisääntynyt ja leikin merkityksestä ja lapsen leikkitaidoista keskustellaan myös huoltajien kanssa esimerkiksi varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluissa. Leikin merkitys ja arvo tunnistetaan ja se näkyy ryhmien toiminnassa. Kaikissa leikkipilottiryhmissä on otettu kokeiluun RALLA-sovellus, joka sisältää leikki- ja kaveritaitojen havainnointimenetelmät. Tässäkin tapauksessa pilottiryhmät kokeilevat ja kokeilun jälkeen tarkoitus on raportoida, oliko sovellus hyödyllinen.

Pedagogisen dokumentoinnin pilottiryhmät keskittyvät nimensä mukaisesti pedagogisen dokumentoinnin kehittämiseen. Nämä ryhmät videoivat toimintaansa säännöllisesti ja aktiivisesti ja hyödyntävät materiaalia pedagogisen toiminnan kehittämisessä. Kuva- ja videomateriaalia hyödynnetään enenevässä määrin myös vasu-keskusteluissa, jolloin voidaan huoltajille paremmin näyttää lapsen taitoja ja osaamista. Vasu-kansion kanteen voidaan liittää QR-koodi, jonka takaa löytyvät kuvia ja videoita lapsesta.

Vuorohoitopilottiin osallistuu Kajaanin ainoa ympärivuorokautinen päiväkoti ja sen kaikki kolme ryhmää. Vuorohoitopilotissa on tarkoitus kehittää vuorohoitoa uuden vasun mukaiseksi. Miten voidaan paremmin huomioida lapsen osallisuus ja yksilöllisyys vuorohoidossa? Esimerkiksi tuohon kysymykseen etsimme vastauksia vuorohoitopilotissa. Vuorohoidon luonne on hyvin erilainen kuin päiväpäiväkotien ja siksi tarvitsemme moneen tilanteeseen juuri vuorohoidolle räätälöityjä menetelmiä.

Kaikissa pilottiryhmissä toiminnan kehittäminen lähtee ryhmän omista tarpeista, jolloin siitä saadaan paras mahdollinen hyöty. Kukin ryhmä miettii itselleen tavoitteita ja yhdessä keskustellen ja toinen toistaan kehittämistyössä tukien edetään niitä kohti. Itse osallistun kaikkien ryhmien toimintaan vetäjän roolissa ja kaikissa ryhmissä on kyllä hyvä tekemisen meininki ja asenne kohdallaan! Tietysti asiaan kuuluu myös se, että kaikki ei aina etene suunnitelmien mukaan ja matkan varrella ilmenee myös muuttujia , mutta niistäkin tilanteista on aina selvitty.

Kajaanin varhaiskasvatuksesta löytyy siis paljon ammattitaitoista henkilöstöä, jolle kehittäminen ja uusien toimintatapojen kokeilu on luonnollinen osa työn tekemistä. Tällä porukalla on hyvä jatkaa kehittämistyötä myös ensi vuonna!


Hyvää Joulua kaikille!


Riikka

”Mitä hyötyä siitä dokumentoinnista oikein on?”

Tämän kysymys kysyttiin minulta yhdessä pitämistäni vasu-koulutuksista. Osa varhaiskasvatuksen henkilöstöstä on kokenut, että kun uusi varhaiskasvatussuunnitelma velvoittaa dokumentoimaan toimintaa entistä enemmän, niin se on vain ylimääräinen työtehtävä, josta ei ole mitään hyötyä omassa työssä. Ja kaiken lisäksi pelkkä dokumentointi ei edes vasun mukaan riitä, vaan dokumenteille tulisi myös tehdä jotain. Toiminta tulee jatkuvasti arvioida ja kehittää, joten pedagoginen dokumentointi onkin yksi keskeisimmistä työvälineistä varhaiskasvatuksessa.

Mitä sitten tekee dokumentoinnista pedagogista? Pedagogisen dokumentoinnista tekee se, että se on reflektiivistä eli tehtyä dokumenttia tarkastellaan ja sen perusteella tehdään pedagogisia havaintoja, arvioidaan toimintaa ja kehitetään toimintaa dokumentista saadun tiedon perusteella. Dokumentteja voivat olla valokuvat, videot, lasten piirustukset, lapsen varhaiskasvatussuunnitelma jne. Dokumentoinnin tapa on vapaa, mutta tärkeää on, että tehtyjen dokumenttien perusteella varhaiskasvatuksen laatu paranee!

Kajaanissa on syksyn aikana tehty läpimurto siinä, että monessa päiväkotiryhmässä toimintaa dokumentoidaan videoinnin avulla. Olen tehnyt kohtalaisen paljon ”käännytystyötä” asian suhteen ja nyt työ on selvästi alkanut tuottaa tulosta. Ensin muutama ryhmä innostui kokeilemaan toiminnan videointia ja niistä ryhmistä saatuja hyviä kokemuksia oli taas helppo kertoa eteenpäin ja pikkuhiljaa yhä useampi ryhmä innostui ja uskaltautui kokeilemaan videointia toiminnan kehittämisen menetelmänä.

Edelleen kohtaan myös kauhistuneita katseita, kun ehdotan johonkin uuteen ryhmään videointia. Olen pyrkinyt madaltamaan kynnystä sillä, että kehotan videokuvaamaan ensin lyhyen pätkän omaa toimintaa ryhmässä ja katsoo videon ihan yksin ja poistaa sen jälkeen videon, eikä siis näytä sitä kenellekään muulle. Todennäköisesti ensimmäisellä kerralla videosta huomaa olennaisina asioina vain sen, että hiukset on huonosti ja paita rytyssä ja oma ääni kamala, mutta kun pääsee tästä itsensä ulkoisesta arvioinnista ylitse, voi alkaa huomioida erittäin kiinnostavia ja tärkeitä asioita ryhmän toiminnasta, vuorovaikutuksesta, osallisuudesta, aikuisten paikoista, pedagogiikasta, leikistä, leikkitaidoista jne. Yksi video voidaan siis katsoa useita kertoja ja näkökulmaa vaihtamalla aina oppia jotain lisää.

Niissä ryhmissä, jossa toiminnan videointia on palaute ollut pelkästään positiivista. Ne varhaiskasvattajat, jotka ovat katsoneet omaa ja/tai ryhmän toimintaa ovat oppineet itsestään varhaiskasvattajana, lapsista ja koko ryhmän toiminnasta lisää ja näin ollen kehittyneet paremmiksi varhaiskasvattajiksi. Oman ryhmän pedagogiikaa on huomattavasti helpompi kehittää silloin, kun tuntee ryhmän jäsenet ja tiedostaa toimintatavat. Videolta on mahdollista havainnoida myös ne asiat, jotka menevät meillä ohi ryhmässä toimiessa. Silloin meidän huomio jakautuu luonollisesti moneen eri asiaan ja on mahdotonta huomata jokaista yksityiskohtaa. Yhdeltä videolta taas voi tarkastella montaa eri asiaa. Yhdellä katselukerralla voidaan tarkkailla erityisesti vuorovaikutusta, seuraavalla osallisuutta ja kolmannella vaikka aikusten paikkoja ja toimintatapoja eri tilanteissa.

Kuka sitten ehtii kuvata. Lapsiryhmät ovat isoja ja aikuisten määrä rajallinen. Harvalla ryhmällä on varaa ”uhrata” yhtä aikuista kuvaustelineeksi. Videointi kannattaakin tehdä niin, että laittaa esim. tabletin hyllyn päälle kuvaamaan ihan itsekseen. Munakennosta saa esimerkiksi loistavan kuvaustelineen ja olipa yksi päiväkoti keksinyt kehittyneemmän version ja ottanut kirjatuen uusiokäyttöön iPad-kuvaustelineeksi. Konstit on monet ja mielikuvitus rajana! Kun kuvaaminen ei vaadi henkilöstöresursseja ja kohtuuttomia valmisteluja, niin kuvaamisen todennäköisyys ja säännöllisyys kasvaa huomattavasti.

Videoiden katsomiseen tulee myös tietysti varata aikaa. Videoista ei ole hyötyä, jos ne jäävät vain tabletin kuvavirtaan. Päiväkodit ovat tämän suhteen tehneet monenlaisia ratkaisuja. Joissakin on tiimin jäsenet vuorollaan ja itselleen sopivana aikana katsoneet esim. ruokailutilanteesta otetun videon ja sen jälkeen ollaan yhdessä keskusteltu havainnoista. Tulos on saattanut olla, että kaikki ovat havainneet ja kiinnittäneet huomiota eri asioihin ja asioista on päästy keskustelemaan monesta eri näkökulmasta. Joissakin päiväkodeissa tiimipalaverin aluksi katsotaan video jostakin ryhmän tilanteesta ja sen jälkeen on keskusteltu aiheesta ja mietitty toiminnan kehittämistä. Ei varmaan ole yhtä oikeaa tapaa sille, miten pedagoginen dokumentointi tulisi järjestää, jokainen voi räätälöidä omalle tiimille sopivan mallin.

Kajaanissa hyödynnetään kuvausmateriaalia myös lapsen vasua laatiessa ja huoltajien kanssa tehtävässä yhteistyössä. On usein helpompi näyttää kuvasta tai videosta lapsen leikkiä, taitoja ja huolen aiheitakin, kun voidaan kuvien ja videoiden kautta katsoa ja sitä kautta keskustella eri asioista.

Jos ryhmässä dokumentointi valo- tai videokuvaamalla on vielä uusi ja opeteltava asia, kannattaa lähteä liikkeelle pienin ja konkreettisin askelin. Tiimissä voidaan sopia, että jokainen kuvaa aluksi viikon aikana kaksi valokuvaa tai jollekin kuukaudelle voidaan sopia että jokainen tiimin jäsen kuvaa yhden videon jne. Ajatuksena on se, että tavoitteita ei aluksi laiteta kovin suuriksi, jotta niistä jokainen selviää ja kenellekään ei tule sellainen tunne, että uutta asiaa tulee kerralla liikaa. Lisäksi tavoitteissa kannattaa olla konkreettinen määrä, jolloin voidaan viikon tai kuukauden lopussa tarkistaa onko kaksi kuvaa tai yksi video otettu. Kun kuvaamisesta alkaa tulla tapa, niin määriä voidaan isontaa ja sitä kautta kehittyä koko ajan paremmaksi pedagogiseksi dokumentoijaksi. Pääasia on, että kaikki lähtevät liikkeelle ja ottavat dokumentoinnin haltuun!

Mukavaa syksyä ja syylomaa!

Riikka

Täyttä höyryä eteenpäin

Syksy on lähtenyt Kajaanissa vauhdikkaasti liikkeelle! Tämä syksy oli poikkeuksellinen pariin aikaisempaan nähden henkilökohtaisessa mielessä siinä, että heti elokuussa oli selvillä, mikä on työnkuvani ja mitä lähdetään tekemään.

1.8.2017 oli merkittävä päivä valtakunnallisesti varhaiskasvatukselle. Uusi velvoittava varhaiskasvatussuunnitelma (vasu) astui voimaan ja uusi aikakausi on alkanut. Varhaiskasvatus on ottanut merkittävän askeleen ihan oikeaan suuntaan velvoittavana osana oppimisen polkua. Uusi varhaiskasvatus on syystäkin saanut paljon huomiota myös mediassa ja sen takia se on myös herättänyt varhaiskasvatuksen kentällä huolta siitä, että muuttuuko kaikki? Osaammeko vielä tehdä tätä työtä? Meneekö kaikki nyt uusiksi? Onneksi aika monia asioita ollaan tehty ihan oikein ja uuden vasun suuntaisesti myös aiemmin. Painopistealueet muuttuvat ja monia asioita katsotaan ehkä uudesta näkökulmasta. Varhaiskasvatus on ollut laadukasta tätä ennen ja entistä tasalaatuisempana se jatkaa koko valtakunnan tasolla myös eteenpäin!

Kajaanissa uuden vasun myötä huoltajille jaettiin elokuussa lehtiset, jossa kerrotaan uuden vasun keskeisimpiä asioita. Lehtinen on otettu positiivisesti vastaan, niin huoltajien kuin henkilöstönkin osalta. Siitä huoltaja pystyy helposti lukemaan uuden vasun keskeisimmät asiat pähkinänkuoressa. Osoite, josta pääset selamaan tuota vanhemmille jaettua materiaalia on:

https://issuu.com/riikkasipila/docs/esitehuoltajillevasu2 

Kajaanissa varhaiskasvatuksen henkilöstö on voinut pyytää pedamentorin pitämään koulutusta uuden vasun keskeisimmistä asioista. Koulutuksen alussa on keskusteleva luento-osuus ja lopuksi koulutettavat ovat päässeet pohtimaan, esim. leikkiä, pedagogista doumentointia ja osallisuutta oman yksikkönsä näkökulmasta. Koulutuksiin ovat osallistuneet päiväkotien ja perhepäivähoidon työntekijät ja oma koulutus oli kesäkuussa myös päiväkodin johtajille. Erityisesti päiväkodin johtajilta on tullut koulutuksista paljon kiitosta siitä, että on voinut pyytää yksikön ulkopuolisen kouluttajan uudesta vasusta kouluttamaan ja näin ollen myös johtaja on saanut olla ”kuulijapuolella”, eikä ole tarvinnut jokaisen johtajan suunnitella itse, miten henkilöstönsä vasuun perehdyttää.

Kajaanissa on valittu varhaiskasvatuksen kauden 2017-2018 painopistealueeksi lapsen osallisuus. Kaikille Kajaanin päiväkodeille ja perhepäivähoitajille on tästä johtuen viime viikolla lähetetty osallisuuskysely, johon kaikki päiväkotien tiimit ja perhepäivähoitajat ovat velvollisia vastaamaan. Tarkoituksena on kartoittaa osallisuuden tämän hetkinen tilanne ja verrata sitten tätä tulosta, kun ensi keväänä yksiköt tekevät saman kyselyn uudelleen. Mihin asti pääsemme vuoden aikana ja miten voisimme edelleen osallisuutta varhaiskasvatuksessa kehittää? Tärkeä teema.

Tämä syksy on pedamentorin näkökulmasta erittäin kiireinen. Kuitenkin ajattelen niin, että on erittäin hyvä, että vasusta halutaan ja saadaan koulutusta. Uusi vasu lähtee kaikkein parhaiten elämään käytännössä, kun ammattikasvattajilla on mahdollisuus saada aiheesta koulutusta ja ennen kaikkea ihmiset pääsevät keskustelemaan keskeisistä aiheista omasta näkökulmastaan.

Aurinkoista syksyä toivottelee,

Riikka

Opiskelijan kesätervehdys

Hei!

Olen ollut nyt kolme viikkoa suorittamassa maisterivaiheeseen kuuluvaa harjoittelua täällä Kajaanissa. Harjoittelupaikan sain päättää melko vapaasti, pitäen mielessä harjoitteluun asetetut tavoitteet. Päädyin itse tekemään harjoittelun varhaiskasvatuksen hallinnon puolella, koska minua kiinnosti siellä tehtävä työ ja se, kuinka työtehtävät siellä rakentuvat ja koostuvat. Myös kandivaiheen päiväkoti harjoittelussa muistan ajatelleeni sitä, kuinka eri ihmiset ovat yhteydessä toisiinsa varhaiskasvatuksen verkostossa, ja miten he omilla työtehtävillään linkittyvät toisiinsa. Niinpä päätin koittaa onneani täältä Kajaanin varhaiskasvatuspalveluista, josta sitten sainkin harjoittelupaikan pedamentori Riikan ohjattavana.

Tavoitteena yleisesti maisteriharjoittelulle oli saada vahvistusta kehittävän ja tutkivan työelämän käytäntöihin sekä syventää oman asiantuntijuuden vahvistumista. Tavoitteenani oli myös oppia tuntemaan ylipäätään hallinnon puolella tapahtuvaa varhaiskasvatuksen asiantuntijuuden työtä, sekä sitä, millaista se käytännössä on. Lisäksi tavoitteena oli tutustua kehittämistyöhön. Harjoittelun tehtäväksi sovimme tutustumisen Kajaanin paikalliseen kehittämistyöhön sekä osallistua huoltajille laadittavan varhaiskasvatussuunnitelma -esitteen valmisteluun. Harjoitteluun lähdin avoimin ja innokkain mielin.

Ensimmäisten päivien aikana tutustuin Riikan työnkuvaan ja Kajaanin kaupungin varhaiskasvatussuunnitelmaan sekä sen myötä eteen tulleisiin asiakirjoihin. Lisäksi tutustuin Kajaanissa varhaiskasvatuksessa käynnissä olleisiin kehittämishankkeisiin. Pääsin osallistumaan Riikan mukana myös hänen työtehtäviinsä, ja kävimme myös tutustumassa muutamissa päiväkodeissa harjoittelun aikana, jotka olivat olleet mukana pilottihankkeessa, jossa osa-alueina oli leikki, pedagoginen dokumentointi sekä vuorohoito. Hankkeeseen osallistujat kertoivat heidän kokemuksiaan osallistumisesta hankkeeseen ja sen myötä heränneistä ajatuksista.

Varhaiskasvatussuunnitelma -esitteen valmistelua työstin koko harjoitteluni ajan. Sen lisäksi pääsin myös työstämään esiopetukseen suunnattua esitettä. Vasu -esitteestä kerättiin matkan varrella palautetta hallinnon johtoryhmältä, päiväkodin johtajilta sekä muutamilta huoltajilta. Palautetta saimme esitteen sisällöstä ja ulkoasusta. Pääsin myös kolmen viikon aikana osallistumaan erilaisiin palavereihin sekä johtajille suunnatuille kesäpäiville, jossa pääsinkin esittelemään työstämääni varhaiskasvatussuunnitelma -esitettä. Lisäksi pääsin sivusta seuraajan roolissa tutustumaan vähän myös muiden hallinnossa työskentelevien töihin, kuten palvelupäälliköiden, maahanmuuttajakoordinaattorin sekä tulosalueen johtajan töihin. Sen lisäksi jokainen heistä kertoi hieman omasta työnkuvastaan minulle.

Ja jottei harjoittelu käynyt liian vakavaksi, tutustuin ja testailin lapsille hyväksi todettuja sovelluksia iPadilla sekä sain kokeilla myös bee-botin ohjaamista. Samalla harjoitin myös itse omia tieto- ja viestintäteknologia taitojani ja sain vinkkejä sovellusten käyttöön J.

Sain harjoittelun aikana hyvän kuvan siitä, millaista kehittämistyö on, sekä miten sitä voi käytännössä toteuttaa. Harjoittelu kokemuksena antoi minulle todella paljon. Pääsin tutustumaan uusiin asioihin ja oppimaan niistä enemmän, mitä olisin voinut toivoakaan näin lyhyen ajan sisällä. Sain tvt-asioista todella paljon tietoa, mikä ei ollut edes tavoitteenani, mutta tuli silti hyvänä lisänä harjoittelusta matkaan. Lisäksi uuden varhaiskasvatussuunnitelman sisäistäminen ja ymmärtäminen vahvistui harjoittelun myötä. Näin itsellenikin on helpompi työelämässä sisäistää uusi vasu käytännössä, kun teoria puoli on jo paremmin hallussa.

Voin lämpimästi suositella Kajaanin varhaiskasvatuspalveluja harjoittelupaikkana J.

Mukavaa ja aurinkoista kesää!

Toivottaa,

Iina

Varhaiskasvatuksen maisteriopiskelija

Kevään tilinpäätös

Toukokuun viimeinen päivä ja kesä lähestyy. Lähestyy myös Kajaania, vaikka hyvin hitaasti. Muutama viikko on jopa vierähtänyt ilman yhtä ainoaa lumihiutaletta, ehkä vielä on toivoa lämmöstä ja kesästä myös Kajaanissa! Tässä vaiheessa kautta on mielestäni hyvä aika hieman tehdä koostetta siitä, mitä pedamentoreiden työhön on kuulunut ja mitä olemme saaneet aikaiseksi.

Yksi keskeinen tehtävämme on tietysti ollut Kajaanin paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman kirjoitusvastuu. Paikallista vasua työstettiin työryhmissä, joihin oli velvoitettu päiväkotien johtajat ja varhaiskasvatuksen hallinto, lisäksi työryhmiin oli ilmoittautunut muutama vapaaehtoinen varhaiskasvatuksen työntekijä. Tällä hetkellä tilanne on se, että Kajaanin paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma odottaa huomista sivistyslautakunnan kokousta ja toivottavasti hyväksyntää siellä. Elämme siis jännittäviä aikoja! J

Päiväkodeille on laitettu muutamia kyselyitä käytänteisiin liittyen keskusteltavaksi. Ruokailukäytänteistä teimme koko henkilöstölle suunnatun kyselyn, johon saimmekin vastauksia lähes kaikista päiväkodeista. Tuo sama kysely laitettiin myöhemmin myös yksityisille päiväkodeille ja perhepäivähoitajille. Kyselyn vastauksista teimme yhteenvedon, joka käsiteltiin kaikissa päiväkodeissa ja sitä kautta heräteltiin keskustelua yksikkökohtaisesti. Päiväkodit on laitettu myös pohtimaan omia käytänteitään leikkiin, osallisuuteen, vuorovaikutukseen ja päivälepoon liittyen. Olemme haastatelleet myös yhteensä kymmenen eri päiväkotiryhmän lapsia, jotta saisimme myös lapsen näkökulman asioihin. Tarkoituksena on saada päiväkodit pohtimaan omia toimintatapojaan ja herättää ennen kaikkea keskustelua siitä, miksi toimitaan niin kuin toimitaan.

Pedamentoreilla on ollut oma osuutensa lähes kaikissa päiväkodinjohtajien kokouksissa. Näissä osuuksissa olemme esitelleet edellä mainittujen kyselyiden koosteita ja laittaneet päiväkodinjohtajat miettimään uuden vasun mukaisia teemoja. Päiväkodinjohtajilta on tullut palautetta, että on todella hyvä, että yhteiseen johtajien väliseen ja uutta varhaiskasvatussuunnitelmaa käsittelevään keskusteluun on varattu säännöllisesti aikaa. Kenenkään ei tarvitse selviytyä uudesta vasusta yksin, vaan teemoja pohditaan ja avataan yhdessä.

Kajaanissa on käynnistetty kolme pilottia uuden vasun teemojen viemiseksi käytäntöön. Aiheina niissä ovat pedagoginen dokumentointi, leikki ja vuorohoito. Kaikki pilottiryhmät ovat kokoontuneet säännöllisesti keskustelemaan omasta aiheestaan. Yhdessä on keskusteltu, ideoitu ja kerrottu mitä omassa ryhmässä on tehty. Ideoita on vaihdettu ja yhdessä ideoitu lisää. Pilottiryhmät ovat asettaneet itse itselleen tavoitteita oman ryhmän tarpeista käsin. Toiminnan kehittäminen on pyritty pitämään käytännönläheisenä ja konkreettisena, niin että siitä on mahdollisimman paljon ryhmälle hyötyä. kaikki pilotteihin osallistuneet ovat olleet tyytyväisiä siihen, että ovat lähteneet mukaan kehittämistoimintaan. Vaikka palavereihin osallistuminen vie toki hieman aikaa, niin kaikista ryhmistä on tullut palautetta, että yhteiset keskustelut ja pohdinnat on koettu hyviksi ja kehittämistyöstä saa enemmän kuin se ottaa.

Nyt keväällä pedamentorit ovat käyneet muutamassa päiväkodissa kouluttamassa henkilökuntaa uuden vasun sisällöistä, olen myös käynyt pedatiimissä vierailemassa saman asian tiimoilta. Syksylle on myös jo sovittu useampi koulutus ja vanhempainilta. Pikkuhiljaa siirrymme siis suunnitelmista toteutusvaiheeseen.

Uusi vasu tulee, Kajaani on valmis!

Aurinkoista kesää!

Riikka

Pedagogista dokumentointia kehittämässä

Kajaanissa on Vasu17 Osaksi arkea - Kajaanin malli -hankkeen myötä käynnistetty kolme kehittämispilottia, joiden tarkoitus on kokeilemalla kehittää toimintaa uuden vasun suuntaiseksi. Yksi näistä kolmesta kehittämiskohteesta on pedagoginen dokumentointi. Tähän pilottiin lähti mukaan kolme päiväkotia: Seminaari, Pikku-Kettu ja Menninkäinen. Pilottiin osallistumiseen ei vaadittu muuta kuin kiinnostus aiheeseen ja toimintaa on lähdetty kehittämään kunkin ryhmän tarpeista ja tilanteesta käsin ja välillä on pysähdytty yhdessä miettimään ja ideoimaan asioita.

Mitä sitten on pedagoginen dokumentointi ja miten se eroaa dokumentoinnista. Uudessa varhaiskasvatussuunnitelmassa kerrotaan, että pedagoginen dokumentointi on jatkuva ja vuorovaikutteinen prosessi, joka mahdollistaa varhaiskasvatuksen kehittämisen. Nimenomaan tuo vastavuoroisuus ja reflektiivisyys tekevät dokumentoinnista pedagogista. Dokumentit voivat olla mm.  videota, valokuvia, piirustuksia tai vaikka erilaisia kirjoitettuja havaintoja.

Kaikki kehittämispilottiin lähteneet ryhmät ovat nyt kokeilleet toimintansa dokumentointia videoimalla. Melkein joka kerta kun ehdottaa päiväkotiryhmän aikuisille oman toiminnan videointia, siitä herää jonkinlaista vastustusta ja epäröintiä. Harva meistä nauttii itsensä katsomisesta ja kuuntelemisesta videolta ja huomio voi aluksi kohdistua ihan vääriin asioihin, kuten siihen että onko tukka hyvin ja miksi kuulostan noin kummalliselta. Kuitenkin kaikki ne ryhmät, jotka ovat ottaneet tämän askeleen ja uskaltautuneet videoimaan oman ryhmänsä toimintaa, ovat kokeneet sen erittäin mielenkiintoiseksi. Videoinnin avulla voi omaa ja ryhmänsä toimintaa tarkkailla ikään kuin ryhmän ulkopuolelta ja pystyy tekemään huomattavasti paremmin havaintoja kuin yhtä aikaa toiminnan kanssa. Videota voi tarkkailla myös monesta eri näkökulmasta. Voidaan esimerkiksi katsoa, toteutuuko ryhmässä lapsen osallisuus tai voidaan tarkkailla aikuisen toimintaa tai voidaan tarkkailla yksittäisen lapsen toimintaa tai vuorovaikutusta ryhmässä.  Videoiden tarkastelun myötä voidaan sitten lähteä kehittämään ryhmän pedagogiikkaa parempaan suuntaan.

Yksittäisestä lapsesta kuvattuja videoita ja valokuvia voidaan hyödyntää esimerkiksi varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluissa. Niiden kautta voidaan helposti konkretisoida huoltajille lapsen toimintaa, mielenkiinnon kohteita ja syntynyttä huoltakin päiväkodissa huomattavasti selkeämmin kuin vain kertomalla. Osa pedagogisen dokumentoinnin kehittämispilottiin osallistuvista ryhmistä aikookin syksyllä kokeilla videoiden ja valokuvien näyttämistä osana  vasu-keskustelua.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan videointia osana pedagogiikan kehittämistä. Syntynyttä videota ei tarvitsi julkaista missään. Sen voi aluksi katsoa vaikka ihan yksin ja kokemuksen karttuessa videoista voi tehdä osan esimerkiksi tiimipalaverikäytänteitä. Kuvataan pätkä ryhmän toimintaa ja tiimissä yhdessä mietitään, mitkä asiat meillä on jo hyvin ja missä voisimme vielä parantaa!

Kajaanissa sataa parhaillaankin lunta, joten toivon pikaista kesän saapumista meille kaikille! :)

Riikka

 

 

Lapsen osallisuudesta

Mitä lapsen osallisuus tarkoittaa käytännön arkielämässä varhaiskasvatuksessa? Tätä kysymystä on pohdittu uuden varhaiskasvatussuunnitelman äärellä, onhan osallisuus keskeinen käsite varhaiskasvatuksen perusteissa. Lisäksi täällä Kajaanissa on sovittu osallisuuden olevan kaupungin yhteinen teema, jonka näkökulmasta varhaiskasvatuksen arkea ja toimintakulttuurin kehittämistä erityisesti jatkossa tarkastellaan.
Onko osallisuus sitä, että lapsi saa itse päättää kaiken? Tämän kysymyksen kautta ovat monet varhaiskasvatuksen työntekijät osallisuutta pohtineet. Osallisuudessa ei ole kysymys vapaan kasvatuksen vallankumouksesta eikä siitä, että lapsi ei tarvitsisi aikuisen ohjausta kehityksensä turvaksi. Osallisuus ei tarkoita turvattomuutta, jota lapsi kokisi eläessään ilman välittävien rajojen olemassaoloa. Osallisuus ei tarkoita välinpitämättömyyttä, vaan päinvastoin meidän aikuisten sitoutumista läsnäoloon ja kohtaamiseen. Lapsen osallisuuden toteutuminen on pitkälti aikuisen taskussa, josta sen käytäntöön lunastamme kohtaamalla lapsen jatkuvasti ja olemalla hänestä kiinnostuneita. Lapsella on oikeus olla osallinen, oikeus olla näkyvä, oikeus olla vaikuttava henkilö omassa arjessaan nyt ja isommaksi kasvaessaan.
Osallisuus tarkoittaa uudessa varhaiskasvatussuunnitelmassa sitä, että lasten mielipiteitä, näkemyksiä ja aloitteita kuunnellaan ja arvostetaan. Onko toimintakulttuurissamme tilaa lasten äänen kuulemiselle ja sille, että lapsen aloitteet vaikuttavat toimintaamme? Jotta lasten osallisuus toteutuu, tarvitaan ennen kaikkea kiinnostuneita, kuuntelevia ja lapsille läsnä olevia aikuisia. Kaikkia toiveita ja aloitteita ei aina voi toteuttaa, mutta osallisuuden kokemus syntyy jo siitä, että minut nähdään, minua kuullaan ja minusta kiinnostutaan. Että minun ajatukseni on tärkeä. Että minä olen tärkeä.

Osallisuuden kautta lapsi oppii elämästä, yhteisössä toimimisesta, vastuista ja oikeuksista sekä omien valintojen seurauksista, kuten varhaiskasvatussuunnitelmassa sanotaan.

Osallisuus on jokaisen lapsen oikeus. Myös hänen, joka ei pysty puhumaan sanojen kielellä. Myös hänen, joka on vielä aivan pikkuriikkinen. Lapsen osallisuus on aikuisen velvollisuus silloinkin, kun lapsi ei omin sanoin voi tuoda itseään esille. Siksi meidän aikuisten on oltava sensitiivisiä ja herkkiä kaikkien lasten suhteen, on tarkkailtava, havainnoitava, tulkittava lasta. On edistettävä jokaisen lapsen yksilöllistä tapaa ilmaista itseään. On keskityttävä lapseen, on oltava läsnä. On tehtävä selväksi, että minä olen tässä sinua varten, sinä olet olemassa minulle ja sinä olet tärkeä.  Ilman sanojakin.

Hyvää kesän odotusta toivottaen,

Irma

Lapsen vasusta

Millainen on hyvä lapsen varhaiskasvatussuunnitelma? Tätä kysymystä jäin erityisesti miettimään Opetushallituksen ensimmäisten Varhaiskasvatuspäivien jäljiltä. KM, VEO, tohtorikoulutettava Noora Heiskanen Jyväskylän yliopistosta ohjasi työpajassaan osallistujien ajatukset lapsen varhaiskasvatussuunnitelmiin omien tutkimustensa pohjalta ja kertoi, että vasukeskustelu on erityisesti vanhempien kannalta usein merkityksellisin ja näkyvin osa vasuprosessin kokonaisuutta. Meille varhaiskasvatuksen ammattilaisille on kuitenkin tärkeää muistaa erityisesti se arki, jota keskustelujen välissä lapsen kanssa elämme. Onhan lapsen vasu meille keskeinen työväline, joka ohjaa arjen tekojamme, kohtaamisiamme ja valintojamme? Onhan lapsen vasu keskeinen elementti, joka elää aktiivisesti mukana arjessamme kasvaen ja kehittyen lapsen mukana? Näkeehän lapsen vasu päivänvaloa muulloinkin, kuin vain kerran vuodessa pakollisen minimin verran lukkokaapista vapauteen kurkistaessaan? Onhan vanhempien kanssa keskustelu olennainen niin olennainen osa arkea, ettei kaikkea sanottavaa tarvitse jättää yhden keskustelun varaan?

Nyt jos koskaan on hyvä aika tarkastella suhdettamme lapsen vasuasiakirjaan ja koko prosessin merkitykseen, kun varhaiskasvatuksen perusteet astuvat voimaan elokuun alusta lukien. Opetushallituksessa tekeillä oleva malli lapsen varhaiskasvatussuunnitelmasta on varmasti odotettu työkalu monissa kunnissa, mutta ajatustyötä lapsen vasuun liittyen on hyvä tehdä kaikkialla. Mikä on uuden varhaiskasvatussuunnitelman mukainen tarkoitus lapsen vasu-asiakirjalla?

Jatkossa lapsen varhaiskasvatuksen polkua dokumentoidaan pedagogisesti jatkuvasti, ja tämän myötä myös vanhempien tietoisuus lapsen varhaiskasvatusarjesta lisääntyy. Onko lapsen vasu sellainen asiakirja ja työväline, jota on helppo päivittää lapsen oppimisen mukana uusien taitojen karttuessa?

Varhaiskasvatuksen tavoitteet ovat normiasiakirjassa määritellyt. Onko tarpeen käydä lomakkeella ja keskustelussa läpi koko lapsen elämä ja oleminen, mikäli mitään erityistä huolta tai tuen tarvetta ei lapsella ole? Tätä jäin itse miettimään Heiskasen työpajan jälkeen.  Eikä myöskään ole yhdentekevää, millaiselle lomakkeelle lapsen vasu kirjataan. Kuten Heiskanen sanoi, lomake ohjaa meitä kirjaamisessa ja keskustelussa. Siksi onkin niin tärkeää miettiä, mihin ohjaudumme ja millaisin tavoittein. Lomaketta miettiessä kannattaa aluksi miettiä, mitä vasu on ja mitä vasu ei ole. Koska lapsen varhaiskasvatuksen tavoitteet ja sisällöt määrittyvät perusteissa, mikä on olennaista juuri tässä ja nyt ajassa tämän lapsen kohdalla? Katsotaan lasta hyvien vahvuuksien kautta, puhutaan vahvuuksista ja kirjataan ne ylös. Mietitään, mikä on tässä kohtaa lapsen elämää se taito, jonka harjoittelu on ajankohtaista? Ja miten työn alla olevaa taitoa lähestytään lapsen vahvuuksien kautta, miten lapsi parhaiten kyseistä taitoa voi harjoitella ja oppia? Tärkeää on kirjata varsinkin se, mitä me lasta ympäröivät aikuiset teemme lapsen oppimisen hyväksi ja edistämiseksi. Kirjataan aikuisten tekemiset vasuun niin tarkasti ja selkeästi, että tarvittaessa kuka tahansa lapsen kanssa työskentelevä aikuinen ymmärtää, miten hänen on työskenneltävä juuri tämän lapsen kanssa.

Miten lapsen osallisuus vasuprosessissa toteutuu? Mitä sinä haluat oppia? Mitä sinun pitää oppia, mitä taitoja tarvitset, kun kasvat isommaksi? Muistammehan kysyä näitä kysymyksiä lapsilta itseltään?

Ja miten osallisuus toteutuu, jos lapsi ei puhu? Oikeus osallisuuteen ei ole sidoksissa puhetaitoon eikä ikään, jolloin on meidän aikuisten tehtävä varmistaa, että lapsella on ilmaisun mahdollisuus ja keinot käytössään. Ja erityisesti puhumattomien ja kaikkein pienimpien lasten kohdalla suuri merkitys on havainnoilla ja niiden tulkinnalla, kuten Heiskanen työpajassa muistutti.

Tärkeää on pohtia myös oikeanlaisen pedagogisen kirjaamistavan merkitystä. Ei ole yhdentekevää, miten asiat sanomme ja kirjoitamme. Toivottavasti yhdessäkään lapsen vasussa ei jatkossa annettaisi lapselle ”ei pysty, ei osaa” -tuomioita, joiden leima Heiskasen mukaan seuraa lasta pitkän matkaa koulutiellekin. Ongelmakielen sijasta pitää puhua vahvuuksien äänellä.

Valoisia kevätpäiviä toivottaen,

Irma 

 

Varhaiskasvatussuunnitelma kommentoitavana

Kajaanissa varhaiskasvatussuunnitelmatyö etenee aikataulussaan. Viime syksynä tehtiin kysely huoltajille siitä, minkälaista varhaiskasvatusta he toivoisivat lapsilleen ja tuon kyselyn tuloksia on hyödynnetty varhaiskasvatussuunnitelmatyössä. Varhaiskasvatuksessa oleville lapsille teimme alkuvuodesta haastatteluja, jotta saamme myös lapsen näkökulman ja äänen kuuluviin. Viime vuoden puolella ovat startanneet myös varhaiskasvatussuunnitelmatyöryhmät, jotka ovat koostuneet päiväkodin johtajista, pedamentoreista, varhaiskasvatuksen hallinnosta, varhaiskasvatuksen erityisopettajista ja muusta varhaiskasvatuksen henkilökunnasta. Varhaiskasvatussuunitelma jaettiin luvuittain näiden työryhmien kesken ja jokainen ryhmä työsti oman lukunsa asioita. Näiden työryhmien työskentely päättyi helmikuun loppuun ja sen jälkeen me pedamentorit kävimme koko varhaiskasvatussuunnitelman läpi tarkistaen sen että tekstit ovat keskenään linjassa.

Valtakunnallista varhaiskasvatussuunnitelman perustekstiä on siis nyt täydennetty paikallisesti päätettävillä asioilla ja viime viikolla lähetimme varhaiskasvatussuunnitelman ensimmäisen version päiväkodeille ja yhteistyökumppaneille kommentoitavaksi ja tänään varhaiskasvatussuunnitelma julkaistiin myös Kajaanin varhaiskasvatuksen ja pedamentoreiden Facebook-sivuilla, josta sitä pääsevät lukemaan ja kommentoimaan kaikki asiasta kiinnostuneet. Toivottavasti päiväkotien henkilökunta, huoltajat, päättäjät ja muut yhteistyötahot kokevat varhaiskasvatussuunnitelmaan perehtymisen tärkeäksi, sillä nyt on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mihin suuntaan Kajaanin varhaiskasvatusta kehitetään!

Uusi varhaiskasvatussuunnitelma poikkeaa edellisestä erityisesti siinä, että elokuussa voimaan astuva varhaiskasvatussuunnitelma on velvoittava asiakirja eli normi. Ja erityisesti sen takia on tärkeää pysähtyä miettimään, mitkä ovat sellaisia asioita, jotka tulee olla kirjattuna Kajaanin uuteen varhaiskasvatussuunnitelmaan.

kuva: Opetushallitus

Uudessa varhaiskasvatussuunnitelmassa lapsen osallisuus korostuu monessa luvussa. Osallisuus tarkoittaa sitä, että lapsella on itse mahdollisuus vaikuttaa varhaiskasvatukseen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsen pitää itse päättää kaikista asioista tai se ei myöskään tarkoita vapaata kasvatusta. Osallisuus tarkoittaa sitä, että lasta tarkkaillaan, kuunnellaan ja kuullaan. Lapsen kiinnostuksen kohteet ja toiveet otetaan huomioon varhaiskasvatusta suunniteltaessa. Varhaiskasvatuksessa on tärkeää pysähtyä miettimään, miten lapsi yksilötasolla oppii parhaiten ja onko esimerkiksi ihan välttämätöntä, että kaikki ryhmän lapset ovat tehneet samanlaisen askartelun, kiinnosti se aihe heitä tai ei.

Yksi tapa oppia tuntemaan lapsi ja lapsiryhmä on pedagogisen dokumentoinnin hyödyntäminen varhaiskasvatuksessa. Pedagogisen dokumentoinnin avulla toimintaa voidaan arvioida suunnitella ja kehittää. Tarkoituksena on siis monin eri tavoin dokumentoida toimintaa ja hyödyntää niitä sitten toiminnan kehittämisessä. Esimerkiksi lasten leikkejä dokumentoimalla voidaan saada arvokasta tietoa siitä, mitkä asiat lapsia juuri tällä hetkellä kiinnostavat ja sitä tietoa voidaan hyödyntää toiminnan suunnittelussa. Monen asian oppiminen muuttuu mielekkäämmäksi, jos siinä on itseä kiinnostavia elementtejä, leikin taikaa ja toiminnallisuutta. Toinen esimerkki pedagogisen dokumentoinnin hyödyntämisestä voisi olla vaikkapa päiväkodin ruokailutilanteen videoiminen. Jälkeenpäin tiimi voi katsoa videon ja havainnoida siitä pedagogisesta näkökulmasta mitkä asiat onnistuvat ja mitä asioita voisi vielä kehittää. Ovatko aikuisten paikat oikeat tilanteessa? Miksi ruokailutilanne on rauhaton? Toteutuuko lasten osallisuus ruokailussa, vai onko aikuiset ottaneet vallan kokonaan itselleen? Esimerkiksi tällaisiin kysymyksiin voi säännöllisellä toiminnan dokumentoinnilla ja erityisesti materiaalin tarkastelulla saada vastauksen.

Ihan helppoja eivät aina nämä uudet muutokset ole. Moni asia on kuitenkin sellainen, että se vaatii ennen kaikkea meiltä aikuisilta ajatustavan muutosta. Kunnioitetaan lasta ja heidän yksilöllisyyttään. Kunnioitetaan ja arvostetaan lapsuutta itseisarvona. Ja kunnioitetaan niin, että se näkyy konkreettisina tekoina varhaiskasvatuksen arjessa!

Mukavaa ja aurinkoista kevättä!

Riikka

Mitä olet leikkinyt tänään?

Aikuinen, mitä olet leikkinyt tänään? Tämän kysymyksen äärelle soisi jokaisen hetkeksi seisahtuvan ennen työpaikan kynnyksen ylittämistä kotimatkalle suunnatessa. Varsinkin, jos työpaikkana on varhaiskasvatuksen toimintaympäristö.
Uuden varhaiskasvatussuunnitelman sanoma vahvistaa leikkiä pedagogisena toimintana ja leikin merkitystä lapsen maailmaan oleellisesti kuuluvana asiana, ja hyvä niin. Niin merkityksellistä on leikki lapselle, hänen kehitykselleen, oppimiselleen ja hyvinvoinnilleen.
Mitä leikki sitten merkitsee meille aikuisille? Onko lasten leikki meille koko toimintapäivän punaisen langan muodostama juoni vai onko se jotain, jota tehdään niissä ajallisissa väleissä, joita muulta päivärytmiin kuuluvilta toiminnoilta sattuu jäämään? Onko vapaa leikki jotain, jonka turvin mahdollistuu aikuisten hengähdystauko vai onko se merkityksellinen tapahtuma, jossa haluat olla läsnä vähintään tarkkaavaisena sivustaseuraajana ja kuuntelijana? Muodostuuko leikistä oppimisen kehystarina, jota voimme värittää ja rikastuttaa edelleen sen osaamisen turvin, jota meillä varhaiskasvatuksen ammattilaisilla on jo entuudestaan runsain mitoin?
Taitoa monialaisten kokonaisuuksien rakentamiseen leikin ympärille varmasti on, mutta onko uskallusta käyttää sitä? Rohkenenko asettua olemaan läsnä ja vuorovaikutuksessa niin, että annan lasten kiinnostuksen johdattaa meitä oppimisen polulla eteenpäin? Uskallanko hieman hellittää etukäteissuunnittelusta ja rakentaa kokonaisuutta yhdessä lasten kanssa askel kerrallaan, edellisten vaiheiden synnyttäessä uusia? Rohkenenko pyydystää aloitteet lasten leikistä ja kokemusmaailmasta siten, että niistä annetaan kasvaa kokonaisuuksia, joiden moninaisissa käänteissä harjoitellaan erilaisia asioita ja taitoja?
Tuokiokeskeinen toimintatapa on monille meistä tuttu ja turvallinen, mutta nyt on hyvä aika ottaa kokeilevia askelia epämukavuusalueille. Päätä, että tänään keskityt olemaan todella läsnä lapsille. Älä kiiruhda tilanteesta seuraavaan, älä mieti nyt sitä mitä seuraavaksi tapahtuu. Ole, kuuntele, keskustele. Mieti, mitä kuulit, näit ja koit. Juttele siitä lasten ja aikuisten kanssa. Voi olla, että siitä lähtee kehittymään jotain yhteistä, jota et kokonaan pysty etukäteen ennustamaan. Mutta jos sallit sen lähteä elämään, voi yhteinen tarinanne olla täynnä oivallusta ja yllätyksiä sekä motivoituneita lapsia, jotka ovat innosta pinkeinä oppimassa mitä vain.
Nyt jos koskaan päiväkodeissa tarvitaan leikkipuhetta, jota voi virittää esimerkiksi VKK-metron kehittämishankkeissa syntyneiden materiaalien avulla. Leikki astuu varpaille –julkaisu oheismateriaaleineen tarjoaa hienoa johdatusta leikin maailmaan ja tärkeiden kysymysten pohtimiseen. Miten suhtaudun leikkiin, millaiset ovat vahvuuteni leikkijänä, miten leikki vaikuttaa päiväjärjestykseemme, mitä sääntöjä leikkiin liittyy? Saako leikin keskeyttää, saako leikkiviä lapsia ja aikuisia häiritä?

Mentorin työn hauskimmat hetket liittyvät leikkiin. Aikuiselle ehkä helpoin tapa lähestyä leikkiä on astua rooliin ja katsoa mitä tuleman pitää. Tämän kevään aikana me mentorit sonnustaudumme säännöllisesti tekoviiksiin ja rakennussuojakypäriin, kun muunnumme Matiksi ja Jussiksi. Raksaukoiksi, jotka vatupassi kompassinaan seikkailevat eri puolilla kaupunkia kahvitauolta seuraavaan kiiruhtaen.  Touhu liittyy neljän kajaanilaisen päiväkodin esiopetusryhmän yhteiseen Raksa-projektiin, jossa yhdessä tehden ja toimien opetellaan moninaisia taitoja ja asioita erilaisiin rakennuksiin tutustuen. Leikisti, oikeasti asioita oppien.

Hyviä leikkihetkiä toivottaen,
Irma

 

 

Vasutyötä ja kuvakätköilyä

Paikallisen vasun työryhmien urakka lähenee loppuaan ja maaliskuun alusta alkaa meidän pedamentoreiden kirjoitustyö vasutekstin lopullisen muodon löytämiseksi. Ryhmissä on herännyt monipuolista kiinnostavaa keskustelua siitä, mikä on meille tärkeää varhaiskasvatuksessa. Samalla olemme iloksemme huomanneet, että aika monet asiat ovat uudessa vasussa jo melko kattavasti kerrottu. Paikallisesti päätettäviin asioihin on noussut meille tärkeitä asioita ja Kajaanin erityispiirteitä. Uutta varhaiskasvatussuunnitelmaa on helppo peukuttaa! Uusi vasu herättää toki myös pohdintaa, mietteitä ja hieman pelkoa ja ahdistustakin, selviämmekö kaikista näistä vaatimuksista. Itse kuitenkin ajattelen niin, että iso osa uuden vasun asioista on jo tuttua juttua, joita me emme ehkä edes aina ajattele tekevämme. Termistön avaaminen on toki myös tärkeää, mitä on esimerkiksi monilukutaito, osallisuus tai laaja-alainen oppiminen. Ero entiseen on toki huomattava siinä, että uusi vasu on normi, ei suositus, mutta aika moni asioista on sellaista mitä olemme jo tehneet. Erityisen hyvänä asiana uudessa vasussa ja tässä Kajaanin vasutyössä pidän myös sitä, että se laittaa meidät aikuiset ajattelemaan omaa toimintaamme. Miksi me toimimme näin? Onko joku toiminta lapsen edun mukaista vai onko toimintatapa jäänyt elämään vuosia sitten, eikä kukaan edes oikein enää tiedä, miksi näin toimimme.

Uusi teknologia ja sen sisältyminen vasuun herättää myös monenlaisia tunteita. Osa on innostunut asiasta ja osa ahdistuu, kun uusi teknologia on nyt osa koko varhaiskasvatusta. Kuitenkin itse ajattelen niin, että tabletlaitteet ryhmässä avaavat valtavasti uusia mahdollisuuksia dokumentoida ja tallentaa tietoa. Lapset pääsevät tekemään itse ihan uudenlaisia tuotoksia ja pääsevät tallentamaan omia tarinoitaan esimerkiksi animaation muotoon. Päivittäistä toimintaa on helppo dokumentoida tableteilla, mutta tietysti se vaatii sen, että laitteita on saatavilla ja niiden lataamisesta ja muistikapasiteetista on huolehdittu. Esimerkiksi lapsen motorista kehitystä voidaan tarkastella siten, että videokuvataan lapsen liikkumista eri tilanteissa. Videoilta on sitten helpompi pysähtyä tarkastelemaan yksittäisen lapsen motorisia taitoja kuin silloin, jos samalla vastaa koko ryhmän toiminnasta. Kajaanissa joissakin päiväkotiryhmistä ollaan myös kiinnostuneita kokeilemaan siitä, että vasu-keskustelussa näytettäisiin vanhemmille videoita ja valokuvia lapsen päiväkotipäivästä. Vanha sanonta ”kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa” toimii mielestäni tässäkin yhteydessä varsin mainiosti!

Me pedamentorit olemme tehneet lapsihaastatteluja viime viikkoina kymmenessä eri päiväkodissa. Haastattelun pohjana käytimme Edivan ”päivähoito lapsen kokemana” – lomaketta. Lasten haastattelut videoitiin ja lapsi pääsi lopuksi itse katsomaan videon ja hyväksymään sen. Lasten haastatteleminen oli mielenkiintoista, mutta samalla huomasi, että aika paljon on myös itsellä opettelemista, mitä, miten ja millä sanoilla kysytään. Ymmärtääkö lapsi kysymyksen oikein, onko kysymyksessä jotain outoja sanoja ja onko hänen mielenkiinto jossakin muussa asiassa kysymyksiä esittäessä. Vastauksissa korostui leikin merkitys ja tärkeys lapsen päivässä. Myös kaverit ja toiset lapset nousivat kyselyssä esille: ”ei ole kiva, jos kukaan ei leiki mun kaa” tai vastaavasti parasta on se, kun päiväkodissa on kavereita ja hyvät leikit.” Mitä teet päiväkodissa aikuisen kanssa?” oli yllättävän vaikea kysymys. Ehkä siinä voisi olla meille päiväkodissa työskenteleville aikuisille peiliin katsomisen paikka. Tuloksia käsittelemme tarkemmin huomenna päiväkodinjohtajien kokouksessa, josta ne siirtyvät taas tarkemmin yksiköihin pohdittaviksi.

Kajaanissa on alkamassa perheitä liikuttava projekti. Suomi 100v. on aiheena kaikissa esiopetusryhmissä tänä vuonna ja syksyllä esiopettajat kokoontuivat miettimään, miten tuo teema voisi näkyä esiopetusryhmien toiminnassa. Palaverissa syntyi ajatus geokätköilytyyppisestä kätköjen etsintäprojektista. Muokkasimme geokätköilyä lapsille sopivammaksi ja sen tuloksena on syntymässä kuvakätköilyprojekti. Sekä kaupungin päiväkodit, että yksityiset päiväkodit ovat jokainen tekemässä kuvarastia, josta löytyy joku Suomi100v. – teemaan sopiva tehtävä. Kuvat ja tehtävät laitetaan QR-koodien taakse ja niitä perheet pääsevät etsimään. Perheille jaetaan maaliskuussa passit, joista kuvavihjeet löytyvät ja joihin koodisanoja kirjataan. Tämä projekti on minusta taas kerran mahtava idea ja ajatus siitä, miten uutta teknologiaa voidaan hyödyntää perinteisen toiminnan tukena. Me pedamentorit olemme tässä projektissa vetovastuussa, mutta suurimman osan käytännön työstä suorittavat päiväkodit. Yhteistyöllä syntyy mahtavia juttuja!

Terveisin Riikka

Vanhemmuudesta ja läsnäolosta

Se on yhtä aikaa ihanaa ja kamalaa, helppoa ja vaikeaa. Vanhemmuus nimittäin.  Kun syntyy lapsi, syntyy elinikäinen suhde, jonka monimuotoisuus on vailla vertaa. Vanhemmuus on laji, johon suunnataan paineita ja ristituulta vähän joka tasolta ja suunnalta. Elämme monimutkaisia aikoja, mutta toisaalta vanhemmuuden ydinresepti on edelleen yksinkertainen. Rakasta, ole turvallinen, aseta rajat, helli ja huolehdi, lohduta ja kannusta, ohjaa ja opasta. Ole läsnä. Läsnäolon taito on ehkä yksi tämän päivän vanhemmuuden suurimmista haasteista. Niin moni asia kilpailee huomiostamme, että ihmekös jos jotain unohtuu. Kunpa se ei olisi lapsi, joka unohtuu. Tällaista viestiä kuitenkin aina välillä kuulee, kun pääsee jakamaan kokemuksia varhaiskasvatuksen työntekijöiden kanssa.


Sain viime viikolla osallistua Kajaanissa koulutukseen, jossa KM, lto Tuula ”Taikamummo” Honkasen mainiossa opissa pääsimme pohtimaan varhaiskasvatuksen sosiaalisia oppimisympäristöjä. Paljon voimme vaikuttaa varhaiskasvatuksessa siihen, millaisessa sosiaalisessa todellisuudessa lapsemme varttuvat, mutta tärkeä sijansa – ensisijainen – on vanhemmilla ja kodeilla tässäkin asiassa. Koulutuksessa käytiin keskustelua, jota soisi käytävän jatkossa myös päiväkodeissa vanhempien kanssa. On syytä pohtia myös läsnäolon kysymyksiä työntekijöiden näkökulmasta – mitkä asiat vievät huomiomme, katkaisevat vuorovaikutuksemme lasten kanssa ja mistä voisimme luopua, jotta ehtisimme ehkä olla enemmän läsnä?

Usein läsnäolossa on kyse pienistä arjen teoista ja valinnoista, joiden merkitystä ei ehkä tule vain ajatelleeksi. Mitä teet, kun tulet hakemaan lastasi päiväkodista? Kohtaatko lapsesi? Otatko syliisi hänet, jolle sinä olet maailman tärkein ja odotetuin? Puhutko puhelimeen tai surffaatko jossain, josta hädin tuskin maltat irtaantua noukkimaan lapsesi mukaasi? Kohtaamisia, joissa vanhemman huomion saa päivän tärkeimmässä tapaamisessa lapsen sijasta puhelin, on työntekijöiden kokemusten mukaan paljon. Jossain päiväkodeissa on jo kyltein kielletty kännyköiden käyttö hakutilanteissa. Toivottavasti se sitten toimii, jos muu ei auta.

Keskusteluun läsnäolosta liittyy usein myös huolestunutta pohdintaa lasten ja vanhempien suhteen luonteesta. Jotkut vanhemmat toimivat mieluummin lapselleen kaverina kuin lapsen elämän raameista vastaavana vanhempana. Rajojen asettaminen ei onnistu ja lapsi joutuu tekemään päätöksiä ja valintoja, joita hänen ei ehkä pitäisi joutua tekemään. Maailma on muuttunut monessa, mutta lapsen perusturvallisuus rakentuu edelleen osaltaan vanhemmista, jotka kykenevät asettamaan elämää hahmottavat ääriviivat lastensa olemiseen ja kasvamiseen. Jos vanhempi pelkää kaikissa käänteissä lapsen mielipahaa ja itkua, ei rajaa saa asetettua millään. Tällöin lapsi joutuu kasvamaan epämääräisessä maailmassa, joka rajattomuudessaan vaikuttaa äärettömältä ja kaoottiselta, turvattomaltakin. Lapsi ei mene rikki siitä, että toisinaan vanhempi päättää ja toimii lapsen puolesta. Kunhan vanhempi myös järkkymättä ottaa vastaan lapsen purkauksen ja antaa lohdun, opettaa pääsemään yli pettymyksestä.

Eikä sitä tarvitse hävetä, että on välillä hukassa vanhemmuutensa kanssa. Tukea ja ohjausta saa varmasti, kun uskaltautuu kysymään. Hyvä väylä asioiden puheeksi ottamiseen puolin ja toisin voi olla esimerkiksi lapsen vasu-keskustelu, jota toivoisi jatkossakin käytettävän myös vanhemmuuden kysymysten pohtimiseen.

Terveisin Irma

Hyvää alkanutta vuotta 2017!

Uusi vuosi alkaa ja vasutyössä vauhti vain kiihtyy! Paljon on jo Kajaanissa tehty ja sitäkin enemmän tekeillä. Vaikka paljon onkin työn alla, niin edelleen on vahva usko siihen, että hyvä tästä tulee! Pedamentoreiden työnkuva on monipuolinen ja ei voi ainakaan sanoa, että työpäivät olisivat samanlaisia.

Vasu-työryhmät pyörivät täydellä teholla ja niissä on syntynyt paljon hyvää keskustelua vasun teemoista. Onkin erittäin tärkeää pysähtyä miettimään uuden vasun tekstiä. Mitä siinä sanotaan ja mitä se käytännössä tarkoittaa varhaiskasvatuksessa? Mitkä asiat meillä on jo hallussa ja mihin asioihin olisi hyvä nyt keskittyä ja mihin ehkä tarvitsemme uudenlaisen näkökulman tai toimintamallin?

Kajaanissa vasu-hankkeeseen liittyen järjestetään myös koulutuksia. Viime lauantaina oli yksi niistä, eli ”Lapsen osallisuus pedagogiikan perustana”, jossa oli kouluttajana Piia Roos. Lapsen osallisuus on yksi keskeisiä uudesta vasusta nousevia teemoja ja oli todella hienoa, että aiheesta järjestettiin myös koulutus. Mitä on lapsen osallisuus ja miten sitä voidaan varhaiskasvatuksessa kehittää. Piia Roosin koulutuksen lähtökohtana oli toiminnan reflektointi eli pysähdytään tarkastelemaan omia toimintatapoja, aiheutetaan säröilyä. Mietitään sitä, miksi toimimme näin, onko toimintamallille perusteluja vai onko tarvetta muuttaa toimintaa. Osallisuuden ajatuksena on se, että lapsella on mahdollisuus vaikuttaa ympäröivään maailmaan ja omaan elämäänsä omien kykyjen ja halujen mukaan. Lapsia kuullaan ja kuunnellaan ja heidän ajatuksillaan on myös merkitystä ja vaikutusta. Isoja asioita meille kaikille: tulla kuulluksi ja nähdyksi ja kokea, että minulla ja minun mielipiteelläni on merkitystä ja vaikutusta.

Kajaanissa on varhaiskasvatuksessa käynnistymässä eri aihepiireihin keskittyviä pilotteja. Vuorohoito on yksi varhaiskasvatuksen muodosta, joka tahtoo unohtua yleisiä suunnitelmia laatiessa. Vuorohoidossa on kuitenkin niin paljon erityispiirteitä, että se ei meinaa aina sopia samaan muottiin päiväpäivähoidon kanssa. Jossakin koulutuksessa todettiinkin, että ”vuorohoito muistuttaa etäisesti päiväpäivähoitoa, niistä voi löytää samoja piirteitä”. Kajaanissa on yksi ympärivuorokautinen päiväkoti, jonka kanssa me pedamentorit aloitamme yhteistyön ja käynnistämme vuorohoitoon keskittyvän pilotin. Tarkoitus on yhdessä henkilökunnan kanssa pohtia kehitettäviä kohteita ja lisäksi tuoda ja kehittää uuden vasun mukaisia teemoja käytäntöön. Olemme jo pitäneet tiiminvetäjien ja johtajan kanssa yhden palaverin, jossa kerroimme pilotista ja suunnittelimme yhdessä tulevaa. Olemme myös tehneet koko Teppanan päiväkodin henkilöstölle kyselyn, jossa teemme alkukartoitusta sekä toimivista, että kehittämistä vaativista asioista. Ensi perjantaina meillä on ensimmäinen varsinainen pilotin käynnistys, jossa paikalla on päiväkodin johtaja ja jokaisesta kolmesta tiimistä lastentarhanopettaja&lastenhoitaja –työpari. Tämän pilottihankkeen vetämistä helpottaa huomattavasti se, että meillä molemmilla pedamentoreilla on taustaa vuorohoidossa työskentelystä, joten käsitys on olemassa siitä, miten vuoropäiväkoti pyörii.

Tällä viikolla kalenterista löytyy pilottipäiväkotien palaveri, päiväkotivierailuja, vasu-työryhmän palavereja, tvt-vastaavien palaveri, vuorohoitohankkeen startti, vasun työstämistä ja sen lisäksi kaikkea kivaa pientä oheistoimintaa. Monipuolista, eikö totta! J

Riikka