Paikallisen vasun työryhmien urakka lähenee
loppuaan ja maaliskuun alusta alkaa meidän pedamentoreiden kirjoitustyö vasutekstin lopullisen muodon löytämiseksi. Ryhmissä on herännyt monipuolista kiinnostavaa keskustelua siitä,
mikä on meille tärkeää varhaiskasvatuksessa. Samalla olemme iloksemme
huomanneet, että aika monet asiat ovat uudessa vasussa jo melko kattavasti
kerrottu. Paikallisesti päätettäviin asioihin on noussut meille tärkeitä
asioita ja Kajaanin erityispiirteitä. Uutta varhaiskasvatussuunnitelmaa on
helppo peukuttaa! Uusi vasu herättää toki myös pohdintaa, mietteitä ja hieman
pelkoa ja ahdistustakin, selviämmekö kaikista näistä vaatimuksista. Itse
kuitenkin ajattelen niin, että iso osa uuden vasun asioista on jo tuttua
juttua, joita me emme ehkä edes aina ajattele tekevämme. Termistön avaaminen on
toki myös tärkeää, mitä on esimerkiksi monilukutaito, osallisuus tai
laaja-alainen oppiminen. Ero entiseen on toki huomattava siinä, että uusi vasu
on normi, ei suositus, mutta aika moni asioista on sellaista mitä olemme jo
tehneet. Erityisen hyvänä asiana uudessa vasussa ja tässä Kajaanin vasutyössä
pidän myös sitä, että se laittaa meidät aikuiset ajattelemaan omaa
toimintaamme. Miksi me toimimme näin? Onko joku toiminta lapsen edun mukaista
vai onko toimintatapa jäänyt elämään vuosia sitten, eikä kukaan edes oikein
enää tiedä, miksi näin toimimme.
Uusi teknologia ja sen sisältyminen vasuun herättää myös
monenlaisia tunteita. Osa on innostunut asiasta ja osa ahdistuu, kun uusi
teknologia on nyt osa koko varhaiskasvatusta. Kuitenkin itse ajattelen niin,
että tabletlaitteet ryhmässä avaavat valtavasti uusia mahdollisuuksia
dokumentoida ja tallentaa tietoa. Lapset pääsevät tekemään itse ihan
uudenlaisia tuotoksia ja pääsevät tallentamaan omia tarinoitaan esimerkiksi animaation
muotoon. Päivittäistä toimintaa on helppo dokumentoida tableteilla, mutta
tietysti se vaatii sen, että laitteita on saatavilla ja niiden lataamisesta ja
muistikapasiteetista on huolehdittu. Esimerkiksi lapsen motorista kehitystä
voidaan tarkastella siten, että videokuvataan lapsen liikkumista eri
tilanteissa. Videoilta on sitten helpompi pysähtyä tarkastelemaan yksittäisen lapsen
motorisia taitoja kuin silloin, jos samalla vastaa koko ryhmän toiminnasta. Kajaanissa
joissakin päiväkotiryhmistä ollaan myös kiinnostuneita kokeilemaan siitä, että
vasu-keskustelussa näytettäisiin vanhemmille videoita ja valokuvia lapsen
päiväkotipäivästä. Vanha sanonta ”kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa” toimii
mielestäni tässäkin yhteydessä varsin mainiosti!
Me pedamentorit olemme tehneet lapsihaastatteluja viime
viikkoina kymmenessä eri päiväkodissa. Haastattelun pohjana käytimme Edivan ”päivähoito
lapsen kokemana” – lomaketta. Lasten haastattelut videoitiin ja lapsi pääsi lopuksi itse katsomaan videon ja hyväksymään sen. Lasten haastatteleminen oli mielenkiintoista,
mutta samalla huomasi, että aika paljon on myös itsellä opettelemista, mitä,
miten ja millä sanoilla kysytään. Ymmärtääkö lapsi kysymyksen oikein, onko
kysymyksessä jotain outoja sanoja ja onko hänen mielenkiinto jossakin muussa
asiassa kysymyksiä esittäessä. Vastauksissa korostui leikin merkitys ja tärkeys
lapsen päivässä. Myös kaverit ja toiset lapset nousivat kyselyssä esille: ”ei
ole kiva, jos kukaan ei leiki mun kaa” tai vastaavasti parasta on se, kun
päiväkodissa on kavereita ja hyvät leikit.” Mitä teet päiväkodissa aikuisen
kanssa?” oli yllättävän vaikea kysymys. Ehkä siinä voisi olla meille päiväkodissa
työskenteleville aikuisille peiliin katsomisen paikka. Tuloksia käsittelemme
tarkemmin huomenna päiväkodinjohtajien kokouksessa, josta ne siirtyvät taas
tarkemmin yksiköihin pohdittaviksi.
Kajaanissa on alkamassa perheitä liikuttava projekti. Suomi
100v. on aiheena kaikissa esiopetusryhmissä tänä vuonna ja syksyllä
esiopettajat kokoontuivat miettimään, miten tuo teema voisi näkyä
esiopetusryhmien toiminnassa. Palaverissa syntyi ajatus geokätköilytyyppisestä
kätköjen etsintäprojektista. Muokkasimme geokätköilyä lapsille sopivammaksi ja sen
tuloksena on syntymässä kuvakätköilyprojekti. Sekä kaupungin päiväkodit, että
yksityiset päiväkodit ovat jokainen tekemässä kuvarastia, josta löytyy joku
Suomi100v. – teemaan sopiva tehtävä. Kuvat ja tehtävät laitetaan QR-koodien
taakse ja niitä perheet pääsevät etsimään. Perheille jaetaan maaliskuussa passit,
joista kuvavihjeet löytyvät ja joihin koodisanoja kirjataan. Tämä projekti on
minusta taas kerran mahtava idea ja ajatus siitä, miten uutta teknologiaa
voidaan hyödyntää perinteisen toiminnan tukena. Me pedamentorit olemme tässä
projektissa vetovastuussa, mutta suurimman osan käytännön työstä suorittavat
päiväkodit. Yhteistyöllä syntyy mahtavia juttuja!
Terveisin Riikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti