Lapsen vasusta

Millainen on hyvä lapsen varhaiskasvatussuunnitelma? Tätä kysymystä jäin erityisesti miettimään Opetushallituksen ensimmäisten Varhaiskasvatuspäivien jäljiltä. KM, VEO, tohtorikoulutettava Noora Heiskanen Jyväskylän yliopistosta ohjasi työpajassaan osallistujien ajatukset lapsen varhaiskasvatussuunnitelmiin omien tutkimustensa pohjalta ja kertoi, että vasukeskustelu on erityisesti vanhempien kannalta usein merkityksellisin ja näkyvin osa vasuprosessin kokonaisuutta. Meille varhaiskasvatuksen ammattilaisille on kuitenkin tärkeää muistaa erityisesti se arki, jota keskustelujen välissä lapsen kanssa elämme. Onhan lapsen vasu meille keskeinen työväline, joka ohjaa arjen tekojamme, kohtaamisiamme ja valintojamme? Onhan lapsen vasu keskeinen elementti, joka elää aktiivisesti mukana arjessamme kasvaen ja kehittyen lapsen mukana? Näkeehän lapsen vasu päivänvaloa muulloinkin, kuin vain kerran vuodessa pakollisen minimin verran lukkokaapista vapauteen kurkistaessaan? Onhan vanhempien kanssa keskustelu olennainen niin olennainen osa arkea, ettei kaikkea sanottavaa tarvitse jättää yhden keskustelun varaan?

Nyt jos koskaan on hyvä aika tarkastella suhdettamme lapsen vasuasiakirjaan ja koko prosessin merkitykseen, kun varhaiskasvatuksen perusteet astuvat voimaan elokuun alusta lukien. Opetushallituksessa tekeillä oleva malli lapsen varhaiskasvatussuunnitelmasta on varmasti odotettu työkalu monissa kunnissa, mutta ajatustyötä lapsen vasuun liittyen on hyvä tehdä kaikkialla. Mikä on uuden varhaiskasvatussuunnitelman mukainen tarkoitus lapsen vasu-asiakirjalla?

Jatkossa lapsen varhaiskasvatuksen polkua dokumentoidaan pedagogisesti jatkuvasti, ja tämän myötä myös vanhempien tietoisuus lapsen varhaiskasvatusarjesta lisääntyy. Onko lapsen vasu sellainen asiakirja ja työväline, jota on helppo päivittää lapsen oppimisen mukana uusien taitojen karttuessa?

Varhaiskasvatuksen tavoitteet ovat normiasiakirjassa määritellyt. Onko tarpeen käydä lomakkeella ja keskustelussa läpi koko lapsen elämä ja oleminen, mikäli mitään erityistä huolta tai tuen tarvetta ei lapsella ole? Tätä jäin itse miettimään Heiskasen työpajan jälkeen.  Eikä myöskään ole yhdentekevää, millaiselle lomakkeelle lapsen vasu kirjataan. Kuten Heiskanen sanoi, lomake ohjaa meitä kirjaamisessa ja keskustelussa. Siksi onkin niin tärkeää miettiä, mihin ohjaudumme ja millaisin tavoittein. Lomaketta miettiessä kannattaa aluksi miettiä, mitä vasu on ja mitä vasu ei ole. Koska lapsen varhaiskasvatuksen tavoitteet ja sisällöt määrittyvät perusteissa, mikä on olennaista juuri tässä ja nyt ajassa tämän lapsen kohdalla? Katsotaan lasta hyvien vahvuuksien kautta, puhutaan vahvuuksista ja kirjataan ne ylös. Mietitään, mikä on tässä kohtaa lapsen elämää se taito, jonka harjoittelu on ajankohtaista? Ja miten työn alla olevaa taitoa lähestytään lapsen vahvuuksien kautta, miten lapsi parhaiten kyseistä taitoa voi harjoitella ja oppia? Tärkeää on kirjata varsinkin se, mitä me lasta ympäröivät aikuiset teemme lapsen oppimisen hyväksi ja edistämiseksi. Kirjataan aikuisten tekemiset vasuun niin tarkasti ja selkeästi, että tarvittaessa kuka tahansa lapsen kanssa työskentelevä aikuinen ymmärtää, miten hänen on työskenneltävä juuri tämän lapsen kanssa.

Miten lapsen osallisuus vasuprosessissa toteutuu? Mitä sinä haluat oppia? Mitä sinun pitää oppia, mitä taitoja tarvitset, kun kasvat isommaksi? Muistammehan kysyä näitä kysymyksiä lapsilta itseltään?

Ja miten osallisuus toteutuu, jos lapsi ei puhu? Oikeus osallisuuteen ei ole sidoksissa puhetaitoon eikä ikään, jolloin on meidän aikuisten tehtävä varmistaa, että lapsella on ilmaisun mahdollisuus ja keinot käytössään. Ja erityisesti puhumattomien ja kaikkein pienimpien lasten kohdalla suuri merkitys on havainnoilla ja niiden tulkinnalla, kuten Heiskanen työpajassa muistutti.

Tärkeää on pohtia myös oikeanlaisen pedagogisen kirjaamistavan merkitystä. Ei ole yhdentekevää, miten asiat sanomme ja kirjoitamme. Toivottavasti yhdessäkään lapsen vasussa ei jatkossa annettaisi lapselle ”ei pysty, ei osaa” -tuomioita, joiden leima Heiskasen mukaan seuraa lasta pitkän matkaa koulutiellekin. Ongelmakielen sijasta pitää puhua vahvuuksien äänellä.

Valoisia kevätpäiviä toivottaen,

Irma