Lapsen osallisuudesta

Mitä lapsen osallisuus tarkoittaa käytännön arkielämässä varhaiskasvatuksessa? Tätä kysymystä on pohdittu uuden varhaiskasvatussuunnitelman äärellä, onhan osallisuus keskeinen käsite varhaiskasvatuksen perusteissa. Lisäksi täällä Kajaanissa on sovittu osallisuuden olevan kaupungin yhteinen teema, jonka näkökulmasta varhaiskasvatuksen arkea ja toimintakulttuurin kehittämistä erityisesti jatkossa tarkastellaan.
Onko osallisuus sitä, että lapsi saa itse päättää kaiken? Tämän kysymyksen kautta ovat monet varhaiskasvatuksen työntekijät osallisuutta pohtineet. Osallisuudessa ei ole kysymys vapaan kasvatuksen vallankumouksesta eikä siitä, että lapsi ei tarvitsisi aikuisen ohjausta kehityksensä turvaksi. Osallisuus ei tarkoita turvattomuutta, jota lapsi kokisi eläessään ilman välittävien rajojen olemassaoloa. Osallisuus ei tarkoita välinpitämättömyyttä, vaan päinvastoin meidän aikuisten sitoutumista läsnäoloon ja kohtaamiseen. Lapsen osallisuuden toteutuminen on pitkälti aikuisen taskussa, josta sen käytäntöön lunastamme kohtaamalla lapsen jatkuvasti ja olemalla hänestä kiinnostuneita. Lapsella on oikeus olla osallinen, oikeus olla näkyvä, oikeus olla vaikuttava henkilö omassa arjessaan nyt ja isommaksi kasvaessaan.
Osallisuus tarkoittaa uudessa varhaiskasvatussuunnitelmassa sitä, että lasten mielipiteitä, näkemyksiä ja aloitteita kuunnellaan ja arvostetaan. Onko toimintakulttuurissamme tilaa lasten äänen kuulemiselle ja sille, että lapsen aloitteet vaikuttavat toimintaamme? Jotta lasten osallisuus toteutuu, tarvitaan ennen kaikkea kiinnostuneita, kuuntelevia ja lapsille läsnä olevia aikuisia. Kaikkia toiveita ja aloitteita ei aina voi toteuttaa, mutta osallisuuden kokemus syntyy jo siitä, että minut nähdään, minua kuullaan ja minusta kiinnostutaan. Että minun ajatukseni on tärkeä. Että minä olen tärkeä.

Osallisuuden kautta lapsi oppii elämästä, yhteisössä toimimisesta, vastuista ja oikeuksista sekä omien valintojen seurauksista, kuten varhaiskasvatussuunnitelmassa sanotaan.

Osallisuus on jokaisen lapsen oikeus. Myös hänen, joka ei pysty puhumaan sanojen kielellä. Myös hänen, joka on vielä aivan pikkuriikkinen. Lapsen osallisuus on aikuisen velvollisuus silloinkin, kun lapsi ei omin sanoin voi tuoda itseään esille. Siksi meidän aikuisten on oltava sensitiivisiä ja herkkiä kaikkien lasten suhteen, on tarkkailtava, havainnoitava, tulkittava lasta. On edistettävä jokaisen lapsen yksilöllistä tapaa ilmaista itseään. On keskityttävä lapseen, on oltava läsnä. On tehtävä selväksi, että minä olen tässä sinua varten, sinä olet olemassa minulle ja sinä olet tärkeä.  Ilman sanojakin.

Hyvää kesän odotusta toivottaen,

Irma