Valokuvausta ja kummitusjuttuja

Valokuvaamisen harjoittelulla ja valokuvasuunnistuksella on iPadin käyttö aloitettu melkein jokaisessa päiväkodissa. Olen myös rohkaissut niitä aikuisia, joilla ei ole vielä kovin vahvaa kokemusta iPadeista aloittamaan valokuvaamalla. Omien kokemusten perusteella, esimerkiksi aiemmin kertomaani valokuvasuunnistukseen ei tarvitse edes yhteistä kieltä, kun idea ymmärretään, niin kuvat riittävät siihen, että parityöskentely onnistuu. Yllättävän monipuolisia juttuja voi keksiä pedagogiseenkin käyttöön ihan pelkän kamerasovelluksen avulla. Valokuvaamalla voi dokumentoida toimintaa, niin lapset kuin aikuisetkin. Kun kuvaamista tehdään paritehtävänä, harjoitellaan mm. odottamaan vuoroa, auttamaan kaveria, tekemään yhteistyötä. Kuvaamalla voidaan dokumentoida myös vaikkapa syksyn merkkejä ympäristössämme. Valokuvaamalla itseään voidaan tutkia omaa erityisyyttämme ja ainutlaatuisuuttamme. Opettaja voi myös antaa erilaisia kuvaustehtäviä: ”kuvaa A:lla alkavia asioita.” ”Kuvaa jotain, mitä on kolme.” ”Kuvaa jotain isoa/pientä.” jne. vaihtoehtoja on loputtomasti. Valokuvista voidaan ja kannattaa lopuksi jutella: Miksi kuvasit juuri tämän? Aikuinenkin voi oppia monta uutta asiaa, kun kuuntelee lasten perusteluja aiheesta.

 

Itselle tämän syksyn uusiin opittuhin tai opettelun alla oleviin sovelluksiin on kuulunut Aurasma. Aurasmassa kuvaan voi linkittää videota niin, että kun kuvaa katsoo Aurasma-sovelluksen läpi, niin video alkaa pyörimään. Eräänä päivänä sain huikean idean kävellessäni Kajaanin katuja. Pystyisikö liikennemerkkeihin linkittämään ohjevideoita, miten kunkin liikennemerkin kohdalla toimitaan? Pyysin yhteistyöpäiväkodiksi Pikku-Ketun päiväkotia ja he tekivät lasten kanssa ohjevideoita ja yhdessä linkitimme niitä sitten liikennemerkkeihin. Alustavien kokeilujen perusteella idea toimii myös käytännössä! Jes! J Aurasmalla saa kätevästi luotua vaikuttavia esityksiä. Itselleni tuli myös mieleen, että olisi hauska kokeilla esimerkiksi lapsen piirtämään perhekuvaan auran linkittämistä, jolloin perhekuvasta voisi avautua vaikka lapsen kertoma tarina perheestään. Negatiivinen puoli Aurasmassa on se, että siihen pitää rekisteröityä ja näet vain niiden henkilöiden Aurat, joiden profiileja seuraat, eli käyttäminen verrattuna vaikka QR-koodeihin vaatii aluksi pientä säätöä.

Green Screen, eli vihreän kankaan käyttäminen on jotenkin aina yhtä hauskaa ja ihmeellistä, niin lapsista kuin aikuisistakin. Menninkäisen päiväkodissa Green Screen oli tuttu jo viime vuodelta ja 3-5 –vuotiaiden ryhmässä toivottiin käyntiä vihreän kankaan kanssa, jotta päästään jalostamaan mielenkiinnon kohteena olleita kummitustarinoita. Ryhmässä oli puhuttu kummituksista ja askarreltu kummituksia syksyn mittaan ja aamulla ensimmäisenä, kun saavuin ryhmään minulle kerrottiin: ”Minäpä oon nähny kummituksija!”. Olimme siis ennakkoon jo ryhmän opettajan kanssa sopineet, että kuvaamme lapsia Green Screenin avulla kummitusmaisemissa. Aloitimme työskentelyn niin, että valitsimme aikuisten kesken muutaman ”lapsiystävällisen” kummituskuvan ja lapset saivat niistä valita mieleisensä. Lapset valokuvattiin Green Screenin edessä ja lopuksi lapset nauhoittivat kuvan päälle omat kummitusjuttunsa Shadow Puppet Edu –sovelluksen avulla. Kaikkien lasten silmät loistivat, kun he näkivät kuvansa ja näistä kummitustalokuvista oli myös kotona riittänyt juttua!

Riikka