Tieto- ja viestintätekniikka osallisuuden lisääjänä

Olin muutama viikko sitten Oulussa TuleVaisuuden Taikaa 2018 – seminaarissa puhumassa tieto- ja viestintätekniikasta osallisuuden lisääjänä – aiheesta. Osallisuus on Kajaanin varhaiskasvatuksen yhteinen kehittämiskohde ja tieto- ja viestintätekniikan pedagogista hyödyntämistä olen muutaman vuoden treenaillut työssäni, joten koen aiheen itselleni erityisen merkitykselliseksi. Ja nämä kaksi asiaa yhdistyvät mielestäni varhaiskasvatuksessa hyvinkin luontevasti!

Sekä osallisuus että tieto- ja viestintätekniikka ovat molemmat sellaisia aiheita, että niitä ymmärretään usein myös väärin. Tieto- ja viestintätekniikka varhaiskasvatuksessa tarkoittaa monelle sitä, että lapset pelaavat yksin jotain peliä ja tuijottavat pahamaineista ruutua ja muuttuvat passiivisiksi, aggressiivisiksi ja puhumattomiksi. Osallisuus taas ymmärretään väärin siten, että ajatellaan osallisuuden tarkoittavan sitä, että lapset saavat päättää kaikesta, vapaakasvatus on palannut ja mitään ei tarvi tehdä, jos ei taho.

Osallisuudessa on kuitenkin keskeistä se, että jokainen lapsi ja aikuinen tulee kohdatuksi, hyväksytyksi ja kuulluksi sellaisena kuin hän on. Ihmisen mielipiteitä ja ajatuksia kuullaan, kuunnellaan ja arvostetaan. Kaikki me tiedämme, että se että tulee kuulluksi ja arvostetuksi ei suinkaan kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki ajatukset ja toiveet toteutuisivat. Osallisuutta ja sen merkitystä on mielestäni hyvä verrata aikuisten elämään: Osallisuus lähtee jo siitä, että kun tulen työpaikalle, minulle toivotetaan huomenta. Tulen kuulluksi ja nähdyksi jo tällä pienellä eleellä. Osallisuus on sitä, että työpaikan palaverissa voin kertoa asioista oman mielipiteeni ja se huomioidaan ja siitä keskustellaan. Osallisuus on sitä, että jos haluan oppia uuden kielen, voin valita, että menenkö kansalaisopiston kurssille, muutanko kyseiseen maahan asumaan vai lataanko tabletille sellaisen sovelluksen, jolla voi kieltä harjoitella.

Näistä samoista asioista on kyse varhaiskasvatuksen osallisuudessa. lapsi ja lapsi ei ole sama asia, vaan jokainen on oma yksilö omine vahvuuksineen, piirteineen ja mielenkiinnon kohteineen. Osallisuudessa huomioidaan ennen kaikkea yksilöllisyys, minä ja sinä olemme erilaisia ja kelpaamme sellaisena kuin olemme. Lapset oppivat pienestä pitäen arvostamaan omaa ja toisten yksilöllistä erityisyyttä ja oppivat myös kertomaan omat mielipiteet ja ajatukset.

Tieto- ja viestintätekniikka on kokemukseni mukaan hyvä lisä osallisuuden lisäämiseen. Kajaanissa on jokaisessa kaupungin päiväkodissa käytössä iPadeja, joita hyödynnetään monipuolisesti ja ennen kaikkea hyödynnetään pedagogisesti. Laite sinänsä ei tuo juurikaan lisäarvoa toimintaan, mutta se miten sitä osataan käyttää ja hyödyntää, onkin sitten jo eri juttu.

Edelleen kuulee kommentteja, että laitteiden käytön myötä lasten sosiaaliset taidot eivät pääsisi kehittymään. Kajaanin varhaiskasvatuksessa kokemus on päinvastainen. Laitteita käytetään usein pareittain ja esimerkiksi animaatioita tehdään pienissä ryhmissä. Lapset oppivat vuorottelemaan, neuvottelemaan, tekemään kompromisseja, kertomaan omia mielipiteitä, auttamaan kaveria jne. Aika monta sosiaalisia suhteita edistävää harjoitusta!

Tabletit myös monipuolistavat oppimisvälineistöä. Kun opettaja on tietoinen siitä, mikä on toiminnan tavoite, niin monesti se luo myös lisää vaihtoehtoja suoritustavalle. Jos tarkoituksena on esimerkiksi harjoitella A-kirjaimen muotoa, niin silloin ei ole merkitystä sillä, tehdäänkö A-kirjainta kepillä hankeen, kynällä paperille vai sormella tabletin näytölle. Opettaja voi antaa lapsen valita itse, mikä on hänelle mieleisin tapa opetalla asiaa ja kaikissa on sama lopputulos, A-kirjaimen muoto tulee opeteltua.

Meillä aikuisilla on tapa vaatia lapsilta sellaisia asioita, joihin me itse emme taipuisi. Hyvä esimerkki siitä on esiintyminen. Päiväkodin kevätjuhlassa aikuiset kannustavat lapsia lavalle: ”Kaikki menee tuonne eteen laulamaan ja sitten yleisö katsoo teitä! Se on kivaa!”. Aikuisista varmaan aika moni ei lämpenisi tuohon puheeseen, mutta lapsilta me usein odotamme sitä. Tieto- ja viestintätekniikka mahdollistavat myös erilaiset, perinteisestä poikkeavat, esiintymiset. Lasten kanssa voidaan tehdä vaikka animaatio tai kuvata itse elokuva ja se voidaan katsoa osana kevätjuhlaa. Ne lapsista jotka eivät halua lavalle laulamaan, voivatkin ihastella itse tekemäänsä animaatiota isän tai äidin turvallisesta kainalosta.

 

Mukavaa ja aurinkoista kevättä!

 

 

Riikka