Varhaiskasvatussuunnitelma kommentoitavana

Kajaanissa varhaiskasvatussuunnitelmatyö etenee aikataulussaan. Viime syksynä tehtiin kysely huoltajille siitä, minkälaista varhaiskasvatusta he toivoisivat lapsilleen ja tuon kyselyn tuloksia on hyödynnetty varhaiskasvatussuunnitelmatyössä. Varhaiskasvatuksessa oleville lapsille teimme alkuvuodesta haastatteluja, jotta saamme myös lapsen näkökulman ja äänen kuuluviin. Viime vuoden puolella ovat startanneet myös varhaiskasvatussuunnitelmatyöryhmät, jotka ovat koostuneet päiväkodin johtajista, pedamentoreista, varhaiskasvatuksen hallinnosta, varhaiskasvatuksen erityisopettajista ja muusta varhaiskasvatuksen henkilökunnasta. Varhaiskasvatussuunitelma jaettiin luvuittain näiden työryhmien kesken ja jokainen ryhmä työsti oman lukunsa asioita. Näiden työryhmien työskentely päättyi helmikuun loppuun ja sen jälkeen me pedamentorit kävimme koko varhaiskasvatussuunnitelman läpi tarkistaen sen että tekstit ovat keskenään linjassa.

Valtakunnallista varhaiskasvatussuunnitelman perustekstiä on siis nyt täydennetty paikallisesti päätettävillä asioilla ja viime viikolla lähetimme varhaiskasvatussuunnitelman ensimmäisen version päiväkodeille ja yhteistyökumppaneille kommentoitavaksi ja tänään varhaiskasvatussuunnitelma julkaistiin myös Kajaanin varhaiskasvatuksen ja pedamentoreiden Facebook-sivuilla, josta sitä pääsevät lukemaan ja kommentoimaan kaikki asiasta kiinnostuneet. Toivottavasti päiväkotien henkilökunta, huoltajat, päättäjät ja muut yhteistyötahot kokevat varhaiskasvatussuunnitelmaan perehtymisen tärkeäksi, sillä nyt on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mihin suuntaan Kajaanin varhaiskasvatusta kehitetään!

Uusi varhaiskasvatussuunnitelma poikkeaa edellisestä erityisesti siinä, että elokuussa voimaan astuva varhaiskasvatussuunnitelma on velvoittava asiakirja eli normi. Ja erityisesti sen takia on tärkeää pysähtyä miettimään, mitkä ovat sellaisia asioita, jotka tulee olla kirjattuna Kajaanin uuteen varhaiskasvatussuunnitelmaan.

kuva: Opetushallitus

Uudessa varhaiskasvatussuunnitelmassa lapsen osallisuus korostuu monessa luvussa. Osallisuus tarkoittaa sitä, että lapsella on itse mahdollisuus vaikuttaa varhaiskasvatukseen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsen pitää itse päättää kaikista asioista tai se ei myöskään tarkoita vapaata kasvatusta. Osallisuus tarkoittaa sitä, että lasta tarkkaillaan, kuunnellaan ja kuullaan. Lapsen kiinnostuksen kohteet ja toiveet otetaan huomioon varhaiskasvatusta suunniteltaessa. Varhaiskasvatuksessa on tärkeää pysähtyä miettimään, miten lapsi yksilötasolla oppii parhaiten ja onko esimerkiksi ihan välttämätöntä, että kaikki ryhmän lapset ovat tehneet samanlaisen askartelun, kiinnosti se aihe heitä tai ei.

Yksi tapa oppia tuntemaan lapsi ja lapsiryhmä on pedagogisen dokumentoinnin hyödyntäminen varhaiskasvatuksessa. Pedagogisen dokumentoinnin avulla toimintaa voidaan arvioida suunnitella ja kehittää. Tarkoituksena on siis monin eri tavoin dokumentoida toimintaa ja hyödyntää niitä sitten toiminnan kehittämisessä. Esimerkiksi lasten leikkejä dokumentoimalla voidaan saada arvokasta tietoa siitä, mitkä asiat lapsia juuri tällä hetkellä kiinnostavat ja sitä tietoa voidaan hyödyntää toiminnan suunnittelussa. Monen asian oppiminen muuttuu mielekkäämmäksi, jos siinä on itseä kiinnostavia elementtejä, leikin taikaa ja toiminnallisuutta. Toinen esimerkki pedagogisen dokumentoinnin hyödyntämisestä voisi olla vaikkapa päiväkodin ruokailutilanteen videoiminen. Jälkeenpäin tiimi voi katsoa videon ja havainnoida siitä pedagogisesta näkökulmasta mitkä asiat onnistuvat ja mitä asioita voisi vielä kehittää. Ovatko aikuisten paikat oikeat tilanteessa? Miksi ruokailutilanne on rauhaton? Toteutuuko lasten osallisuus ruokailussa, vai onko aikuiset ottaneet vallan kokonaan itselleen? Esimerkiksi tällaisiin kysymyksiin voi säännöllisellä toiminnan dokumentoinnilla ja erityisesti materiaalin tarkastelulla saada vastauksen.

Ihan helppoja eivät aina nämä uudet muutokset ole. Moni asia on kuitenkin sellainen, että se vaatii ennen kaikkea meiltä aikuisilta ajatustavan muutosta. Kunnioitetaan lasta ja heidän yksilöllisyyttään. Kunnioitetaan ja arvostetaan lapsuutta itseisarvona. Ja kunnioitetaan niin, että se näkyy konkreettisina tekoina varhaiskasvatuksen arjessa!

Mukavaa ja aurinkoista kevättä!

Riikka

Mitä olet leikkinyt tänään?

Aikuinen, mitä olet leikkinyt tänään? Tämän kysymyksen äärelle soisi jokaisen hetkeksi seisahtuvan ennen työpaikan kynnyksen ylittämistä kotimatkalle suunnatessa. Varsinkin, jos työpaikkana on varhaiskasvatuksen toimintaympäristö.
Uuden varhaiskasvatussuunnitelman sanoma vahvistaa leikkiä pedagogisena toimintana ja leikin merkitystä lapsen maailmaan oleellisesti kuuluvana asiana, ja hyvä niin. Niin merkityksellistä on leikki lapselle, hänen kehitykselleen, oppimiselleen ja hyvinvoinnilleen.
Mitä leikki sitten merkitsee meille aikuisille? Onko lasten leikki meille koko toimintapäivän punaisen langan muodostama juoni vai onko se jotain, jota tehdään niissä ajallisissa väleissä, joita muulta päivärytmiin kuuluvilta toiminnoilta sattuu jäämään? Onko vapaa leikki jotain, jonka turvin mahdollistuu aikuisten hengähdystauko vai onko se merkityksellinen tapahtuma, jossa haluat olla läsnä vähintään tarkkaavaisena sivustaseuraajana ja kuuntelijana? Muodostuuko leikistä oppimisen kehystarina, jota voimme värittää ja rikastuttaa edelleen sen osaamisen turvin, jota meillä varhaiskasvatuksen ammattilaisilla on jo entuudestaan runsain mitoin?
Taitoa monialaisten kokonaisuuksien rakentamiseen leikin ympärille varmasti on, mutta onko uskallusta käyttää sitä? Rohkenenko asettua olemaan läsnä ja vuorovaikutuksessa niin, että annan lasten kiinnostuksen johdattaa meitä oppimisen polulla eteenpäin? Uskallanko hieman hellittää etukäteissuunnittelusta ja rakentaa kokonaisuutta yhdessä lasten kanssa askel kerrallaan, edellisten vaiheiden synnyttäessä uusia? Rohkenenko pyydystää aloitteet lasten leikistä ja kokemusmaailmasta siten, että niistä annetaan kasvaa kokonaisuuksia, joiden moninaisissa käänteissä harjoitellaan erilaisia asioita ja taitoja?
Tuokiokeskeinen toimintatapa on monille meistä tuttu ja turvallinen, mutta nyt on hyvä aika ottaa kokeilevia askelia epämukavuusalueille. Päätä, että tänään keskityt olemaan todella läsnä lapsille. Älä kiiruhda tilanteesta seuraavaan, älä mieti nyt sitä mitä seuraavaksi tapahtuu. Ole, kuuntele, keskustele. Mieti, mitä kuulit, näit ja koit. Juttele siitä lasten ja aikuisten kanssa. Voi olla, että siitä lähtee kehittymään jotain yhteistä, jota et kokonaan pysty etukäteen ennustamaan. Mutta jos sallit sen lähteä elämään, voi yhteinen tarinanne olla täynnä oivallusta ja yllätyksiä sekä motivoituneita lapsia, jotka ovat innosta pinkeinä oppimassa mitä vain.
Nyt jos koskaan päiväkodeissa tarvitaan leikkipuhetta, jota voi virittää esimerkiksi VKK-metron kehittämishankkeissa syntyneiden materiaalien avulla. Leikki astuu varpaille –julkaisu oheismateriaaleineen tarjoaa hienoa johdatusta leikin maailmaan ja tärkeiden kysymysten pohtimiseen. Miten suhtaudun leikkiin, millaiset ovat vahvuuteni leikkijänä, miten leikki vaikuttaa päiväjärjestykseemme, mitä sääntöjä leikkiin liittyy? Saako leikin keskeyttää, saako leikkiviä lapsia ja aikuisia häiritä?

Mentorin työn hauskimmat hetket liittyvät leikkiin. Aikuiselle ehkä helpoin tapa lähestyä leikkiä on astua rooliin ja katsoa mitä tuleman pitää. Tämän kevään aikana me mentorit sonnustaudumme säännöllisesti tekoviiksiin ja rakennussuojakypäriin, kun muunnumme Matiksi ja Jussiksi. Raksaukoiksi, jotka vatupassi kompassinaan seikkailevat eri puolilla kaupunkia kahvitauolta seuraavaan kiiruhtaen.  Touhu liittyy neljän kajaanilaisen päiväkodin esiopetusryhmän yhteiseen Raksa-projektiin, jossa yhdessä tehden ja toimien opetellaan moninaisia taitoja ja asioita erilaisiin rakennuksiin tutustuen. Leikisti, oikeasti asioita oppien.

Hyviä leikkihetkiä toivottaen,
Irma