Valokuvausta ja kummitusjuttuja

Valokuvaamisen harjoittelulla ja valokuvasuunnistuksella on iPadin käyttö aloitettu melkein jokaisessa päiväkodissa. Olen myös rohkaissut niitä aikuisia, joilla ei ole vielä kovin vahvaa kokemusta iPadeista aloittamaan valokuvaamalla. Omien kokemusten perusteella, esimerkiksi aiemmin kertomaani valokuvasuunnistukseen ei tarvitse edes yhteistä kieltä, kun idea ymmärretään, niin kuvat riittävät siihen, että parityöskentely onnistuu. Yllättävän monipuolisia juttuja voi keksiä pedagogiseenkin käyttöön ihan pelkän kamerasovelluksen avulla. Valokuvaamalla voi dokumentoida toimintaa, niin lapset kuin aikuisetkin. Kun kuvaamista tehdään paritehtävänä, harjoitellaan mm. odottamaan vuoroa, auttamaan kaveria, tekemään yhteistyötä. Kuvaamalla voidaan dokumentoida myös vaikkapa syksyn merkkejä ympäristössämme. Valokuvaamalla itseään voidaan tutkia omaa erityisyyttämme ja ainutlaatuisuuttamme. Opettaja voi myös antaa erilaisia kuvaustehtäviä: ”kuvaa A:lla alkavia asioita.” ”Kuvaa jotain, mitä on kolme.” ”Kuvaa jotain isoa/pientä.” jne. vaihtoehtoja on loputtomasti. Valokuvista voidaan ja kannattaa lopuksi jutella: Miksi kuvasit juuri tämän? Aikuinenkin voi oppia monta uutta asiaa, kun kuuntelee lasten perusteluja aiheesta.

 

Itselle tämän syksyn uusiin opittuhin tai opettelun alla oleviin sovelluksiin on kuulunut Aurasma. Aurasmassa kuvaan voi linkittää videota niin, että kun kuvaa katsoo Aurasma-sovelluksen läpi, niin video alkaa pyörimään. Eräänä päivänä sain huikean idean kävellessäni Kajaanin katuja. Pystyisikö liikennemerkkeihin linkittämään ohjevideoita, miten kunkin liikennemerkin kohdalla toimitaan? Pyysin yhteistyöpäiväkodiksi Pikku-Ketun päiväkotia ja he tekivät lasten kanssa ohjevideoita ja yhdessä linkitimme niitä sitten liikennemerkkeihin. Alustavien kokeilujen perusteella idea toimii myös käytännössä! Jes! J Aurasmalla saa kätevästi luotua vaikuttavia esityksiä. Itselleni tuli myös mieleen, että olisi hauska kokeilla esimerkiksi lapsen piirtämään perhekuvaan auran linkittämistä, jolloin perhekuvasta voisi avautua vaikka lapsen kertoma tarina perheestään. Negatiivinen puoli Aurasmassa on se, että siihen pitää rekisteröityä ja näet vain niiden henkilöiden Aurat, joiden profiileja seuraat, eli käyttäminen verrattuna vaikka QR-koodeihin vaatii aluksi pientä säätöä.

Green Screen, eli vihreän kankaan käyttäminen on jotenkin aina yhtä hauskaa ja ihmeellistä, niin lapsista kuin aikuisistakin. Menninkäisen päiväkodissa Green Screen oli tuttu jo viime vuodelta ja 3-5 –vuotiaiden ryhmässä toivottiin käyntiä vihreän kankaan kanssa, jotta päästään jalostamaan mielenkiinnon kohteena olleita kummitustarinoita. Ryhmässä oli puhuttu kummituksista ja askarreltu kummituksia syksyn mittaan ja aamulla ensimmäisenä, kun saavuin ryhmään minulle kerrottiin: ”Minäpä oon nähny kummituksija!”. Olimme siis ennakkoon jo ryhmän opettajan kanssa sopineet, että kuvaamme lapsia Green Screenin avulla kummitusmaisemissa. Aloitimme työskentelyn niin, että valitsimme aikuisten kesken muutaman ”lapsiystävällisen” kummituskuvan ja lapset saivat niistä valita mieleisensä. Lapset valokuvattiin Green Screenin edessä ja lopuksi lapset nauhoittivat kuvan päälle omat kummitusjuttunsa Shadow Puppet Edu –sovelluksen avulla. Kaikkien lasten silmät loistivat, kun he näkivät kuvansa ja näistä kummitustalokuvista oli myös kotona riittänyt juttua!

Riikka

Kiertolaisen elämää

Päiväkotiryhmävierailut saivat viime vuonna erinomaisen palautteen ja niiden on toivottu jatkuvan. Kun vielä tällä hetkellä toimin kaupungin ainoana pedamentorina, niin kaikki kaupungin päiväkodit kuuluvat vierailukierrokseeni. Päiväkoteihin on aina mukava mennä, kun kaikissa taloissa otetaan pedamentori niin positiivisesti vastaan. Päiväkotivierailulle mennessään yrittää viedä aina mukanaan jonkun uuden idean tai ajatuksen, mutta usein niiltä myös saa itselle uusia ideoita vietäväksi eteenpäin. Parhaat ideat ovat syntyneet siitä, kun olen keskustellut päiväkodin henkilökunnan kanssa ja ideat lähtevät lentoon.

Monesti toiminnan mallittamista syntyy myös lennosta. Nakertajan päiväkodissa pojat rakensivat Suomi-palapeliä jonka reunalla oli myös erilaisia Suomen luontoon kuuluvia eläimiä. Yksi pojista kysyi: ”Miksi tässä ei ole haisunäädän kuvaa?”. Aikuinen vastais, että haisunäädät eivät taida kuulua Suomen luontoon. Jatkokysymys kuului: ”No missä ne sitten elävät?”. En itsekään äkkiseltään osannut kysymykseen vastata, joten nappasimme iPadin ja Googletimme haisunäädän. Pojalle tuli vielä monta lisäkysymystä haisunäädästä mieleen ja kaikkiin löysimme netistä vastauksen. Hyvä ja erittäin yksinkertainen esimerkki siitä, miten tvt-laitteet voivat olla tavallinen ja hyödyllinen osa päiväkodin arkea, kunhan ne ovat saatavilla.

Monessa päiväkotiryhmässä olemme lasten kanssa aloittaneet iPadin käytön ihan alkeista. Mm. ”Miten tablettia käsitellään?”, ”miten se aukeaa?”, ”mikä on pääsykoodi?”. Kun alussa säännöt on sovittu ja käyty läpi selkeästi, niin niitä on helppo palata muistelemaan myöhemmin. Suunnitelmissa on myös tehdä pilottipäiväkotien kanssa yhteistyössä lyhyitä ohjevideoita iPadin käsittelystä QR-koodien taakse, jolloin niitä voi lapsi omatoimisestikin kertailla. Valokuvaamisen harjoittelu on myös usein ensimmäisten opeteltavien asioiden joukossa. Mielestäni on erityisen tärkeää jo alusta alkaen keskustella siitä, kenestä voin ottaa kuvan. Hyviin tapoihin kuuluu pyytää kaverilta lupa kuvan ottamiseen. Jos haluan muokata kasvokuvaa, niin teenkö sen omalla vai kaverin kuvalla? Kun näitä asioita käsitellään jo päiväkodista asti, niin hyvät tavat ja säännöt valokuvien oton, käytön ja muokkaamisen kohdalla varmasti opitaan.

Olen pitänyt useita koulutuksia tämän syksyn aikana eri aihealueista henkilöstön toiveiden mukaan. Koulutuksiin ilmoittautuneet ovat olleet innokkaita ja kiinnostuneita oppimaan uutta ja kouluttajan näkökulmasta se on erittäin hieno juttu. Välillä jää miettimään, että miten saisi heidätkin innostumaan, jotka eniten oppia, tietoisuutta ja kannustusta tarvitsisivat. Esiopetusryhmissä suhtautuminen tvt-laitteisiin ja niiden pedagogiseen käyttämiseen on jo lähes pelkästään positiivista, koska suurin osa heistä on jo vuoden käyttänyt iPadeja ryhmässä ja tietää sen mahdollisuudet. Nyt kun toiminta on laajentunut koskemaan koko varhaiskasvatusta, niin uudelleen tulee vastaan viime syksyltä tuttuja kommentteja, että pitääkö noita koneita tuoda päiväkotiinkin, eikö riitä, että lapset pelaavat kotona. Onneksi yleensä keskustelemalla ja käyttömahdollisuuksia esittelemällä mielipiteet pehmenevät ja suhtautuminen muuttuu positiivisemmaksi.  Omien kokemusten mukaan myös se on ”käännytystyössä” tärkeää, että mentori menee ryhmiin ja mallittamalla näyttää, mitä laitteilla voi tehdä ja miten niiden avulla saa toimintaan lisää uudenlaista sisältöä.

Esiopetuksen pilottipäiväkodit kokoontuivat ensimmäisen kerran viime viiikolla. Paikalla olivat viimevuotiset ja uudet toimijat. Kerrattiin, mitä olimme tehneet viime vuonna ja ideoitiin vähän, että mitä lähdemme kehittelemään tämän vuoden projektiksi. Hyvä porukka on meillä kyllä kasassa ja ideoita, ajatuksia ja intoa riitti! Esiopetuksen pilottipäiväkodit tekivät tiivistä yhteistyötä viime vuoden ja samalla linjalla on tarkoitus jatkaa eteenpäin. Yhdessä tekemällä saa ideat jalostumaan ja tulokset ovat paljon hienompia kuin yksin puurtamalla.

Riikka