Virtuaaliopetuspäivien jäljiltä

Teknostressiä digikriisissä. Loikkapaineita digiähkyssä. Digiövereistä yliannostukseen.
Rakkaille vaivoille löytyy monta nimeä. Mutta onko pakko potea, jos ei taho? Digitaalisuus tulee, muttei tapa – ei ainakaan optimistin odotuksia tieto- ja viestintätekniikan mahdollisuuksille.

Me Kajaanin varhaiskasvatuksen pedamentorit saimme hiljattain ilon osallistua Opetushallituksen Virtuaaliopetuksen päiville. Tieto- ja viestintätekniikka on tullut jäädäkseen, mikä herättää moninaisia tunteita, joista ahdistus usein ottaa kovimman äänen. Keskustelu digitaalisuudesta opetuksessa on usein vastakkaisuuksien esille tuomista. Mielellämme kärjistämme asioita, takerrumme pelkoihimme ja uhkakuvat moninkertaistuvat. Lapset ovat koko ajan laitteilla ja koukussa someen ja ihmisarvokin määritetään tykkäysten mittareilla. Livenä ei enää kohdata, kun kaikki nyhräävät laitteillaan. Kukaan ei enää osaa tehdä, eikä varsinkaan suostu tekemään, mitään ilman laitteita eikä mikään ilman digiä tunnu enää miltään…

Kuulostaako tutulta? Voisiko tässä kohtaa viisaus voi löytyä vanhasta sananparresta hyvästä rengistä ja huonosta isännästä? Opetustyössä on hyvä kysyä itseltään, missä roolissa digitalisaatio on omassa ajattelussani. Onko mahdollista, että eletään kuten ennenkin, opetellaan tärkeitä asioita ja taitoja - ja valjastetaan digitaaliset voimat hyötykäyttöön tilanteissa, joissa tieto- ja viestintätekniikka aidosti tuo positiivisia mahdollisuuksia ja lisäarvoa oppimisen arkeen? Onko mahdollista olla heittäytymättä kanveesiin kauhukuvien lyyhistämänä ja säilyttää roima ripaus uskoa opetuksen mahdollisuuksiin? Kohtaloiden ei tarvitse olla digiin hakattuja tänäänkään – yhä voimme kasvatuksen ja opetuksen keinoin vaikuttaa lapsiimme ja siihen, millaisen digisuhteen he muodostavat.

Varhaiskasvatuksessa siirrytään uusien varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden myötä syvemmälle esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien viitoittamaan suuntaan. Jatkossa mietitään yhä enemmän sitä, miten lasten aloitteisiin voidaan vastata ja miten voimme hyödyntää lasten mielenkiinnon kohteita uusien asioiden ja taitojen opettelussa.

Varhaiskasvatuksen vankan osaamisen todellisuudessa haasteeksi ei varmasti muodostu vasun mukaisten oppimisen alueiden toteuttaminen lasten arjessa, vaan enemmän ehkä tarvitaan uskallusta oppia pois perinteisestä toimintatuokiokeskeisestä toimintatavasta. Toimintakulttuurin kehittyminen vaatii askelia kohti kokonaisvaltaista pedagogiikkaa, jossa kaikki arjen hetket rakentuvat vuorovaikutteisesti läsnäolon ja kohtaamisen voimasta. On tärkeää myös miettiä, miten ohjataan jokaista lasta löytämään omat vahvuutensa, rohkaistaan ilolla kokeilemaan uusia asioita ja tapoja sekä säilyttämään positiivinen käsitys itsestään oppijana. Miten ohjaamme lasta varttumaan oppijaksi, joka kestää myös haasteita ja epäonnistumisia, koska on vahvistunut positiivisten kohtaamisten kautta selviytymään karikkopaikoista ja uskomaan selviytymiseensä?

Mikä meitä aikuisia sitten ahdistaa? Uskommeko me selviävämme uuden ajan vaatimuksista? Uskallammeko sanoa, etten osaakaan vielä kaikkea? Saavatko aikuiset uskaltaa ja yrittää, kokeilla ja kompastua, mokata, meidän päiväkodeissamme ja kouluissamme? Onko teidän yhteisöissänne tilaa erehtyville, oppiville aikuisille?

Keskustelu on tärkeää ja sitä pitää käydä avoimesti. Samalla on hyvä pitää mielessä tietoisuus ajattelun ja ajatusten voimasta. Ajatus elää, vahvistuu ja pian vallitsee ohjaten tekojamme. Siksi kannattaa välillä kysyä, mikä ajatus minua hallitsee?

Terveisin Irma

Täyttä vauhtia eteenpäin!

Marraskuun alussa koitti minulle se ilon ja onnen päivä, että sain itselleni kollegan ja hyvän kollegan sainkin. Ihana saada sinut mukaan tähän hankkeeseen Irma, meillä on tekemisen meininki! Vaikka vasta vajaa kuukausi on yhteiseloa kulunut, niin olemme saaneet todella paljon asioita eteenpäin ja kaikkea uutta ja jännää on alulla.

Kajaanissa päiväkotien johtajat ovat yksiköidensä vasu-vastaavia ja minusta se on todella hyvä asia. Tällä tavoin johtajat pääsevät perehtymään uuteen vasuun huolella ja se on heti syntyessään johtajilla hallussa ja pedagogisen johtajuuden kautta asiat siirtyvät päiväkodeissa käytäntöön. Vasu-työhön on saanut päiväkodeista ilmoittautua myös henkilöstöä ja ilo huomata, että myös näitä innokkaita on mukana työstämässä paikallisen vasun tekstiä. Vasu on jaettu luvuittain eri ryhmien mietittäväksi ja me pedamentorit olemme kumpikin mukana kolmessa ryhmässä ja lisäksi meillä on kirjoitusvastuu, eli ryhmien työskentelyn pohjalta kirjoitamme Kajaanin kaupungin vasun lopulliseen muotoonsa.

Me pedamentorit olemme tehneet myös ensimmäisen kyselyn päiväkotien henkilöstölle. Näitä kyselyjä on tulossa vielä jatkossakin eri osa-alueilta ja niiden tarkoitus on ennen kaikkea herättää päiväkodeissa pedagogista keskustelua siitä, miten meillä toimitaan ja ennen kaikkea miksi näin toimitaan. Käytänteitä voi olla hyviä ja ei niin hyviä, mutta on tärkeää pohtia pedagogiikkaa näiden käytänteiden takana.

Ensimmäisen kyselyn aiheena oli päiväkodin ruokailutilanne ja siinä kyselimme esimerkiksi saako lapsi valita kuinka paljon ottaa ruokaa ja saavatko lapset keskustella ruokapöydässä. Kyselyn teimme tarkoituksella sellaiseksi, että vastaaminen oli monivalintakysymysten ansiosta nopeaa, jolloin mahdollisimman moni henkilöstöstä ehtisi siihen vastata. Kyselyn lopussa oli vastaajan niin halutessa mahdollisuus perustella vastauksiaan avoimien kysymysten kautta ja kysyimme myös kehitettäviä asioita ja päiväkodissa jo olevia hyviä käytänteitä ruokailun suhteen.

Ensimmäiseen kyselyyn saimme 66 vastausta ja olimme määrään todella tyytyväisiä. Etukäteen hieman jännitti, että miten tällainen toimintatapa otetaan vastaan. Jännittäminen oli turhaa sillä olemme saaneet myös paljon positiivista palautetta kyselystä! Teimme vastauksista yhteenvedon ja esittelimme tulokset päiväkodin johtajien kokouksessa ja näin meillä oli siis valmista ja tuoretta statistiikkaa siitä, mikä tilanne on päiväkodeissa tällä hetkellä. Päiväkotien johtajat saivat jatkotehtäväksi käsitellä tuloksia yksiköissään ja tehdä taas siitä kirjallinen yhteenveto.

Siinäpä muutamia asioita, jotka ovat tällä hetkellä vireillä. Paljon muitakin suunnitelmia ja projekteja pyörii taustalla, mutta niistä lisää ensi jaksossa! J

 

Riikka