Olin muutama viikko sitten Oulussa TuleVaisuuden Taikaa 2018
– seminaarissa puhumassa tieto- ja viestintätekniikasta osallisuuden lisääjänä
– aiheesta. Osallisuus on Kajaanin varhaiskasvatuksen yhteinen kehittämiskohde
ja tieto- ja viestintätekniikan pedagogista hyödyntämistä olen muutaman vuoden
treenaillut työssäni, joten koen aiheen itselleni erityisen merkitykselliseksi. Ja nämä kaksi asiaa yhdistyvät mielestäni varhaiskasvatuksessa hyvinkin luontevasti!
Sekä osallisuus että tieto- ja viestintätekniikka ovat
molemmat sellaisia aiheita, että niitä ymmärretään usein myös väärin. Tieto- ja
viestintätekniikka varhaiskasvatuksessa tarkoittaa monelle sitä, että lapset
pelaavat yksin jotain peliä ja tuijottavat pahamaineista ruutua ja muuttuvat
passiivisiksi, aggressiivisiksi ja puhumattomiksi. Osallisuus taas ymmärretään
väärin siten, että ajatellaan osallisuuden tarkoittavan sitä, että lapset
saavat päättää kaikesta, vapaakasvatus on palannut ja mitään ei tarvi tehdä,
jos ei taho.
Osallisuudessa on kuitenkin keskeistä se, että jokainen
lapsi ja aikuinen tulee kohdatuksi, hyväksytyksi ja kuulluksi sellaisena kuin
hän on. Ihmisen mielipiteitä ja ajatuksia kuullaan, kuunnellaan ja arvostetaan.
Kaikki me tiedämme, että se että tulee kuulluksi ja arvostetuksi ei suinkaan
kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki ajatukset ja toiveet toteutuisivat. Osallisuutta
ja sen merkitystä on mielestäni hyvä verrata aikuisten elämään: Osallisuus
lähtee jo siitä, että kun tulen työpaikalle, minulle toivotetaan huomenta.
Tulen kuulluksi ja nähdyksi jo tällä pienellä eleellä. Osallisuus on sitä, että
työpaikan palaverissa voin kertoa asioista oman mielipiteeni ja se huomioidaan
ja siitä keskustellaan. Osallisuus on sitä, että jos haluan oppia uuden kielen,
voin valita, että menenkö kansalaisopiston kurssille, muutanko kyseiseen maahan
asumaan vai lataanko tabletille sellaisen sovelluksen, jolla voi kieltä
harjoitella.
Näistä samoista asioista on kyse varhaiskasvatuksen
osallisuudessa. lapsi ja lapsi ei ole sama asia, vaan jokainen on oma yksilö
omine vahvuuksineen, piirteineen ja mielenkiinnon kohteineen. Osallisuudessa huomioidaan ennen
kaikkea yksilöllisyys, minä ja sinä olemme erilaisia ja kelpaamme sellaisena
kuin olemme. Lapset oppivat pienestä pitäen arvostamaan omaa ja toisten
yksilöllistä erityisyyttä ja oppivat myös kertomaan omat mielipiteet ja
ajatukset.
Tieto- ja viestintätekniikka on kokemukseni mukaan hyvä lisä
osallisuuden lisäämiseen. Kajaanissa on jokaisessa kaupungin päiväkodissa
käytössä iPadeja, joita hyödynnetään monipuolisesti ja ennen kaikkea
hyödynnetään pedagogisesti. Laite sinänsä ei tuo juurikaan lisäarvoa toimintaan,
mutta se miten sitä osataan käyttää ja hyödyntää, onkin sitten jo eri juttu.
Edelleen kuulee kommentteja, että laitteiden käytön myötä
lasten sosiaaliset taidot eivät pääsisi kehittymään. Kajaanin
varhaiskasvatuksessa kokemus on päinvastainen. Laitteita käytetään usein
pareittain ja esimerkiksi animaatioita tehdään pienissä ryhmissä. Lapset
oppivat vuorottelemaan, neuvottelemaan, tekemään kompromisseja, kertomaan omia
mielipiteitä, auttamaan kaveria jne. Aika monta sosiaalisia suhteita edistävää
harjoitusta!
Tabletit myös monipuolistavat oppimisvälineistöä. Kun
opettaja on tietoinen siitä, mikä on toiminnan tavoite, niin monesti se luo
myös lisää vaihtoehtoja suoritustavalle. Jos tarkoituksena on esimerkiksi
harjoitella A-kirjaimen muotoa, niin silloin ei ole merkitystä sillä, tehdäänkö
A-kirjainta kepillä hankeen, kynällä paperille vai sormella tabletin näytölle.
Opettaja voi antaa lapsen valita itse, mikä on hänelle mieleisin tapa opetalla
asiaa ja kaikissa on sama lopputulos, A-kirjaimen muoto tulee opeteltua.
Meillä aikuisilla on tapa vaatia lapsilta sellaisia asioita,
joihin me itse emme taipuisi. Hyvä esimerkki siitä on esiintyminen. Päiväkodin
kevätjuhlassa aikuiset kannustavat lapsia lavalle: ”Kaikki menee tuonne eteen
laulamaan ja sitten yleisö katsoo teitä! Se on kivaa!”. Aikuisista varmaan aika
moni ei lämpenisi tuohon puheeseen, mutta lapsilta me usein odotamme sitä. Tieto- ja viestintätekniikka
mahdollistavat myös erilaiset, perinteisestä poikkeavat, esiintymiset. Lasten kanssa voidaan tehdä vaikka
animaatio tai kuvata itse elokuva ja se voidaan katsoa osana kevätjuhlaa. Ne
lapsista jotka eivät halua lavalle laulamaan, voivatkin ihastella itse
tekemäänsä animaatiota isän tai äidin turvallisesta kainalosta.
Mukavaa ja aurinkoista kevättä!
Riikka
